Silkkivyökääpä, kalkkunanpyrstösieni

Silkkivyökäävän ulkomuoto tuo mieleen kalkkunan pyrstön, mistä juontaa sen englanninkielinen nimi turkey tail mushroom, kalkkunanpyrstösieni. Tuollaisen nimen löysin kääville, joita olin ihastellut ja valokuvannutkin lähivuosina. Silkkivyökääpä on kiinaksi yun-zhi, pilvisieni ja japaniksi kawaratake, joenrannan sieni.

Itiöemä eli se kääpä on muodoltaan kaarimainen tai viuhkamainen, viidestä kymmeneen senttiä leveä ja ohutmaltoinen. Sen yläpinta on silkkimäisen hienohuopainen, selvästi vyöhykkeinen.

Vyöhykkeet muodostuvat useista väreistä, kuten ruskean sävyistä, vaaleanharmaasta, siniharmaasta, vihertävästä, violetista ja jopa mustasta. Yksilöt voivat olla kirjavia ja hyvin erivärisiä.

Silkkivyökääpä on vyökääpien sukuun kuuluva laji. Se ei ole myrkyllinen, mutta ei myöskään ruokasieni.

Silkkivyökääpä on valkolahottaja, sillä se pystyy hajottamaan ligniiniä sekä tuottamaan entsyymejä, jotka hajottavat myös muita vaikeasti hajoavia yhdisteitä, kuten pentakloorifenolia. Tämän vuoksi silkkivyökääpää voidaan käyttää puhdistettaessa esimerkiksi puunkäsittelyaineista saastuneita saha-alueita.

Silkkivyökääpiä käytetään myös kantojen poistamiseen luontoa saastuttamatta. Käävät käyttävät ravinnoksi puun hiilihydraatteja (hemiselluloosaa ja selluloosaa), mutta päästäkseen niihin käsiksi kääpien pitää ensin hajottaa sidosaineita, kuten äsken mainittua ligniiniä. Puun lahottamisessa kääpä tuottaa muun muassa humushappoja.

Silkkivyökääpä on kaikkiruokainen, mutta männyn puuaines saattaa olla sille liian kovaa hajotettavaksi. Kannon lopullinen hajoaminen vie aikaa parisen vuotta.

Silkkivyökääpä on Suomessa eteläinen laji. Se kasvaa rantalepikoissa, lehdoissa, kannoilla ja kaatuneilla rungoilla. Vyökäävät kasvavat yhden kasvukauden ajan, mutta talvehtivat ja itiöivät vielä keväällä, minkä jälkeen itiöemät kuolevat.

Kasvu alkaa kesällä, ja syksyllä voi nähdä hyvinkin värikkäitä silkkivöitä. Postauksen kuvat on otettu loka-marraskuussa.

Silkkivyökääpä on statukseltaan Suomen lajien punaisen listan (vuonna 2019) mukaan LC elinvoimainen. Vuonna 2010 laji oli vielä silmälläpidettävä.

Moni aikaisemmin Punaiselta listalta löytynyt kääväkäslaji on nykyään luokiteltu elinvoimaiseksi tai ainakin vähemmän uhanalaiseksi. Tämä johtuu pitkälti lisääntyneestä tiedon määrästä eikä todellisesta muutoksesta kääväkäspopulaatioissa tai elinympäristöjen määrässä.

Japanissa ja Kiinassa silkkivyökääpä on arvostettu lääkesieni, ja Japanissa on julkaistu satoja tutkimuksia sienen ainesosan hyödystä syöpähoitojen yhteydessä.

Ruokaviraston mukaan Suomessa ravintolisänä markkinoitu silkkivyökääpäuute katsotaan EU:ssa ei-hyväksytyksi uuselintarvikkeeksi, ja se on vuonna 2020 vedetty pois markkinoilta.

Katso
kuinka kaunis
on koivun runko
ja tuo kääpä
joka kasvaa
siinä kiinni
kuin tatti.

Sen pinta
on kuin
kylmää ja kosteaa
satiinia.
Tiedätkö
mikä laji se on?

Saakohan
sitä imeskellä?
Petri Kuhno

Lähteet: Henri Koskinen 2022 Laji.fi-foorumi; Jaakko Halmetoja, Pakurikääpä – opas lääkinnällisten sienten maailmaan; Luontonetti; Panu Kunttu, Pro Gradu -tutkielma Uhanalaisten ja silmälläpidettävien kääpälajien esiintyminen Keski-Suomessa Jyväskylän yliopisto, Bio- ja ympäristötieteiden laitos 2007; Sinikka Piippo, Pertti Salo, Terveyttä sienistä; Suomen lajitietokeskus. Laji.fi; Ympäristö, Suomen lajien punainen lista; Ruokavirasto 11.6.2020; Tonin puutarhapalvelu; Wikipedia; Petri Kuhno, Kääpä 19.6.20212, LahtiSoundsPoetry.