Korppi on lintumaailman älykkö

Korppi ja metsä kuuluvat yhteen. Syvillä saloilla asuva, viisas ja vanhaksi elävä musta lintu on nauttinut kunnioitusta ja arvostusta, mutta samalla sitä on myös pelätty. Korpin näkemistä on pidetty huonona enteenä, ja lintua on pidetty jopa kuoleman sanansaattajana. Kansanperinteessä korppi, vanhalta nimeltään kaarne, on paljon esillä.

Korpit ovat kuuluneet vielä tämän vuosisadan alussa linnustomme peruslajistoon, mutta ihmisen vainoamisen seurauksena ne joutuivat väistymään asumattomille seuduille ja hävisivät monilta alueilta kokonaan. Niinpä 1950-luvulla korppeja oli maassamme enää vähän yli tuhat paria.

 

Asenne korppeja kohtaan alkoi muuttua 1960-luvulla ja kanta lähti nousuun. 1970-luvulla lintuja arvioitiin olevan jo yli 5 000 paria ja kannannousu jatkui edelleen. Korppi rauhoitettiin 1990-luvun alkupuolella muualla Suomessa, paitsi poronhoitoalueella, jossa se on rauhoittamaton lukuun ottamatta pesintäaikaa. Suomen nykyiseksi pesimäkannaksi on arvioitu eri lähteiden mukaan 21 000 – 30 000 paria, ja laji luokitellaan sekä kansainvälisesti että Suomessa elinvoimaiseksi.

Laji siis kykeni levittäytymään takaisin, sillä se pesii nyt koko Suomessa, jopa lähellä suurimpia taajamiammekin. Se pesii harvalukuisena isoilla metsäalueilla koko maassa, mutta vaatii asuakseen suhteellisen suuren reviirin. Korpit ovat sosiaalisia lintuja. Ne elävät pareittain tai pienissä parvissa, joissa on tarkka arvojärjestys. Rengaslöytöjen mukaan korppi voi elää yli 20-vuotiaaksi.

Korppi oli minunkin mielestäni ennen harvinainen. Pidin sitä syvien metsien lintuna. Joskus 1990-luvulla näin ensimmäisen kerran korpin lähellä asutuskeskusta, nykyäänhän linnun voi tavata missä tahansa. Usein sen näkee kaartelevan taivaalla tarkkailemassa, löytyisikö haaskoja.

Postauksen korpit näin Kuusamossa, jossa olin kuvaamassa karhuja laajan suon laidalla kuvauskojussa. Muutama yksinäinen kelo seisoi nevan keskellä, niiden oksat olivat korpeilla tähystyspaikkoina. Korpit pyrkivät myös karhujen apajille eli saamaan oman osuutensa ruhon paloista.

Korppi on kookas, roteva ja pitkänomainen. Sen höyhenpuku on kiiltävän musta, mutta hyvässä valossa siinä näkyy vihreä ja sinivioletti metallinkiilto. Korpin siivet ovat pidemmät kuin variksella, niinpä se onkin taitava lentäjä ja liitää usein petolintumaisesti. Pyrstö on pitkä, kiilanmuotoinen. Nokka on voimakas. Korppi on variksista ja varpuslinnuistamme kookkain. Naaras ja koiras ovat keskenään samanlaiset.

Korpit elävät elinikäisessä parisuhteessa, silti korppikoiras kosiskelee joka kevät kumppaniaan taitolentotempuilla. Pari saattaa käyttää vuodesta toiseen samaa pesäpaikkaa, joka sijaitsee korkealla puussa, kallion jyrkänteellä tai tuntureilla. Pesä on rakennettu oksista sekä vuorattu ohuilla risuilla, sammalilla, jäkälillä, maa-aineksilla, naavalla, villalla ja karvoilla.

 

Jo maalis-huhtikuussa pesään ilmestyy 3 – 6 munaa, joita naaras hautoo kolme viikkoa. Poikaset ovat lentokykyisiä puolentoista kuukauden ikäisinä, mutta perhe voi olla yhdessä syksyyn asti. Korppi on paikkalintu, tosin nuoret linnut kiertelevät syys-huhtikuussa.

Korpit ovat kaikkiruokaisia. Aamuisin ne käyvät monesti tarkastamassa tienvarsilta, onko ruuaksi tarjolla liikenteessä kuolleita eläimiä. Korppi löytää ravintonsa ennen kaikkea erinomaisen näkönsä ansiosta, mutta käyttää luultavasti myös hajuaistiaan. Se ryöstää usein muiden lintujen pesiä, varsinkin varisten pesiä, mutta syö myös hyönteisiä ja marjoja. Suurimman osan vuotta korppi elää pääasiassa raatojen, haaskojen ja varsinkin talvella kaatopaikkojen varassa.

Korpit ovat aiheuttaneet paikoin taloudellista haittaa rehupaaleille sekä pikkuporsaille villisikatiloilla, tosin haitat ovat rajoittuneet vain joillekin paikoille erityisesti Itä- ja Kaakkois-Suomessa.

Olet ehkä kuullut metsästä korpin kantavan kronk kronk -ääntelyn. Korpilla on monia muita, myös sointuvia ääniä, ja se on taitava matkimaan. Korppi muuntelee ääntään mielentilansa mukaan, sillä onkin laaja äänivarasto, ainakin 80 erilaista ääntä. Korppi kertoo yli 20 erilaisella äänellä puolisolleen, poikasilleen ja parvikumppaneilleen, lähestyykö tunturihaukka, kotka, karhu vai ihminen.

Partiolennolta palannut korppi kertoo, millaisen raadon se on löytänyt ja millaisella joukolla syötävää kannattaisi lähteä hakemaan.Korppi esiintyy eri kansojen kertomusperinteessä niin pahan symbolina kuin hyvän tuojanakin. Pohjoismaisessa perinteessä korppi on kuoleman jumalan, Valhallan Odinin tunnus. Hänellä kerrotaan olevan seuranaan kaksi korppia eli Hugin (Ajatus) ja Munin (Muisti). Korppien tehtävänä on raportoida isännälleen, mitä maan päällä tapahtuu.

Suomessa korppia pidettiin yleensä noitalintuna, pirun tai paholaisen edustajana, jonka näkeminen tulkittiin huonoksi enteeksi. Esimerkiksi riisitaudin sanottiin johtuvan korpin nokasta pudonneesta veripisarasta. Laihialla on käytetty viinassa liotettua korpinpäätä lääkkeenä hammaskivun ja päänsäryn hoidossa.

Kolttasaamelaisille korppi on puolestaan onnenlintu, ja muinaisille kreikkalaisille se oli jumalallisen viisauden vertauskuva.

Oletko kuullut tarinan korpin onnenhöyhenestä? Tarinan mukaan korppi oli alun perin väritykseltään valkoinen. Se pyysi itselleen suojapukua, siispä siitä tehtiin kokonaan musta yhtä höyhentä lukuun ottamatta. Uskottiin, että tuo höyhen sijaitsee vasemman siiven alla.

 

Tarina kertoo, että korpin kuollessa se nielaisee valkoisen höyhenen, jotta surmaaja ei saa sitä itselleen. Jos korppi kuitenkin kuolee silmänräpäyksessä, se ei ehdi niellä höyhentä. Tämä höyhen on onnenhöyhen. Sen löytäjä voi saada itselleen, mitä ikinä toivoo.

Korppi on yksi niitä harvoja lintuja, joiden tiedetään leikkivän ilman tarkoitusta, ikään kuin omaksi huvikseen, mikä myös viittaa kehittyneeseen älyyn. Korpin leikkejä ovat muun muassa liukumäen laskeminen ja erilaiset kiipeilytemput.

Korppien muisti on erinomainen, ne muistavat muun muassa syksyn aikana tekemänsä ruokakätköt. Ne myös oppivat nopeasti käymään vaihtokauppaa ihmisten kanssa ja muistavat pitkään, jos niitä huijataan. Korpit osaavat käyttää erilaisia työkaluja ja tunnistavat oman peilikuvansa. Korpit osaavat tehdä myös loogisia päättelyketjuja saadakseen esimerkiksi herkkupalan. Korppeja pidetään poikkeuksellisen älykkäinä eläiminä, jotka pystyvät suunnittelemaan tulevaisuutta sekä ymmärtämään muiden yksilöiden sisäistä maailmaa. Vastaavan tasoista älykkyyttä on havaittu joidenkin varislintujen lisäksi simpanssilla ja reesusapinalla.

Uuden tutkimuksen mukaan korppi saattaa olla jo neljän kuukauden ikäisenä yhtä älykäs kuin ihmisapina, tästä tutkimuksesta uutisoi muiden muassa Science Focus. Science-tiedelehdessä esitettiin vuonna 2017, että korpit menestyvät monimutkaisissa tiedollisissa tehtävissä vähintään yhtä hyvin kuin apinat tai pienet lapset.

Nyt saksalaisen Max Planck -instituutin tutkijat uskovat, että korppien kognitiiviset taidot kehittyvät suhteelliset nopeasti ja ovat jo lähes täydessä mitassaan, kun lintu on neljän kuukauden ikäinen. Scientific Reports -julkaisussa ilmestyneen tutkimuksen mukaan korpit ovat jo tuon ikäisenä yhtä älykkäitä kuin aikuiset ihmisapinat. Tutkijat selittävät korppien nopeaa älyllistä kehittymistä varhaisella itsenäistymisellä.

Catzelcat Corppi, eiuet ne Kylue, eike mös eloleicka, ei ole heille mös Kellarite, eike Aitta, ia Jumala heite quitengi elette (Luuk. 12:24, Se Wsi Testamenti 1548)
Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. (Matt. 6:26, Uusi testamentti 1992)

Kotuksen mukaan Elina Heikkilän mukaan Mikael Agricolan suomennokseensa valitsema korppi kuulostaa suorastaan modernilta verrattuna seuraaviin raamatunsuomennoksiin, joissa puhuttiin kaarneista aina vuoteen 1938 asti. Kaarnehan on vanha omaperäinen nimitys korpille, korppi puolestaan nuorempi laina ruotsista. Vasta vuoden 1992 suomennoksessa Jeesus kehottaa jälleen katsomaan korppeja.

Korpimetsän kätköissä
kronkottaa korppikansa.
Mustalla nokallansa
korppi kronk-kronk ilmoittaa,
mistä sitä tänään saa
ketunleipää,
käenrieskaa,
hirveä, jänistä, kettua
tai muurinpohjalettua!
Sari Kanala

Lähteet: Antti Huttunen ja Jussi Judin, Retkipaikka; Elina Heikkilä, Kotimaisten kielten keskus. Elävät päät -blogi. Korpin ja nälkäkurjen esimerkillä 9.11.2021; Hannu Jännes, Korppi. Suomen luonto. Linnut; Juha Laaksonen, Koko perheen luontoretki; Juhani Lokki, Jörgen Palmgren, Suomen ja Pohjolan linnut; Korkeasaari Zoo; Lasse J. Laine, Suomen luonto; LuontoPortti; Pertti Koskimies, Opas Suomen luontoon; Pentti Koskimies, Suomen lintuopas; Riina Mäentausta, Antti Seppälä Yle. Uutiset 4.9.2022; Samuli Haapasalo, Suomen Luonto. Vuosi luonnossa 4.3.2019; Valpuri Haapala, MTV-uutiset 27.12.2020. Lähteet Science focus, Science, Phys.org.; ymparisto.fi 22.5.2017, päivitetty 12.3.2020; Ähtäri Zoo; Sari Kanala, Mutavelliä ja lummesoppaa. Metsäloruja, 1. säkeistö.