Pitkän raskaan vaelluspäivän jälkeen halusimme jonkin lyhyen reitin, niinpä kohteeksi valittiin Aittakuru, jota on myös sanottu Aittokuruksi. Se sijaitsee Pyhätunturin itäreunalla, Pyhäjärven puoleisessa päässä. Aittakurua kohti lähdettiin kulkemaan parkkipaikalta latupohjaa pitkin.
Alkumatka vaellettiin pienessä metsässä, siellä ihmetystä herätti vene kuivalla maalla. Olisikohan se kevättulvan aikaan soudettu siihen paikkaan. Latupohja muuttui laituripoluksi, joka oli niin helppo, että sitä olisi voinut kävellä loputtomiin. Valokuvattavaa riitti pitkin matkaa, kun ihmettelin jäkäliä ja muita kasveja laituripolun vieressä.
Aittakurulla voi kävellä vain sulan maan aikaan, koska solassa on talvella lumivyöryvaara, sillä polun molemmin puolin kohoavat lohkareiset kurunrinteet ovat jyrkähköt.
Polveilevalla, nousevalla ja laskevalla laiturilla etenimme nopeasti. Viimeisen mutkan takaa tulee näkyviin rakennuksen nurkka. Se kummastutti. Onko siellä jokin katos tai rakennus? Emme olleet tutkineet reittiä etukäteen tarkasti, ja rakennelmat kurussa yllättivät meidät täysin.
Mitä ihmettä, se onkin esiintymislava keskellä kivikkoista kurua sen sydänlammen luona. Luonnon oma amfiteatteri! Kurun pohjalle ja kalliorinteen eteen rakennettu näyttämö koostuu kolmesta esiintymislavasta ja soittajakatoksesta, lavalle sopisi tarvittaessa jopa kokonainen sinfoniaorkesteri.
Lähteiden mukaan teatterissa on merkillinen akustiikka; ääni tuntuu kantavan kymmeniä metrejä, lähes vahvistamatta. Kurun seinämät kuljettavat kuiskauksetkin kymmenien metrien päähän, ja herkkä akustinen musiikki kantaa rinteeseen rakennetun 400 hengen katsomon takariviin saakka vaivatta, minkä vuoksi Aittakurussa on esityksien aikana keskustelukielto.
Keväällä 2020 Aittakurun ulkoilmalava sekä osa kulkureiteistä ja katsomorakenteista vaurioituivat pahoin lumivyöryn seurauksena. Tarkoituksena on sen jälkeen ollut kehittää luonnon olosuhteet huomioon ottaen teatterin toiminta ympärivuotiseksi. Esiintymislava oli jo rakennettu uudelleen, kun kävimme Aittakurussa heinäkuussa. Kurun pohjoisrinteessä sijaitseva katsomokin oli jo suurelta osin korjattu, sitä oli ilmeisesti myös laajennettu.
Aittakuru on tullut kuuluisaksi myös Pyhä Unplugged -musiikkitapahtumasta, joka on toteutettu siellä yli 20 vuoden ajan. Tämän kesän Pyhä Unplugged toi tunnetut artistit keskelle ainutlaatuista tunturiluontoa 4.–6.8.2022.
Rinteen päällä katsomon takana on pieni laavu ja tulipaikka, sieltä ylhäältä aukeavat kauniit maisemat pohjoiseen yli Pyhäjärven.
Laaksot kohoavat
tunturit värisevät.
Pilvet etääntyvät
ystävät lähenevät.
Valde Aho
Lähteet: elinanmatkalaukussa 207.2021; Koti-Lappi, Uutiset 25.1.2021; Pekka Viinikka, Yle. Uutiset 4,8.2022; pyha.fi; Pyhä unplugged 2022; Retkipaikka 10/2021; Tapio Räihä. Yle Uutiset 5.8.2017; turisti-info, tunturin-taidepaja.net; Valde Aho, Neitoperho, alkuosa runosta Laaksot kohoavat.
Hieno kuvaus, helppo seurata askeliasi 🙏😍
VastaaPoistaOi kiitos Tuntematon. Sanasi ilahduttivat minua. Hyviä askeleita myös sinulle :)
VastaaPoistaHei Sirpa!
VastaaPoistaTämä blogiteksti oli erittäin inspiroiva ja mukaansa tempaava. Tekstin kuvilla olit hienosti pystynyt kahlitsemaan Suomen luonnon kauniita maisemia, joita harva meistä tosissaan on nähnyt tai osaa edes arvostaa. Meitä yllätti suuresti myös se, että Aittakurussa oli ihka oikea esiintymislava. Tämä on ehdottomasti yksi asia mikä itse pitää päästä näkemään ja kokemaan. Esimerkiksi juuri mainitsemasi musiikkitapahtuma (Pyhä- Unplugged-musiikkitapahtuma) voisi olla oiva tilaisuus tutustua Aittakurun kauniisiin maisemiin.
Olemme vasta nyt tutustuneet blogiisi tarkemmin ja aistimme, että arvostat Suomen luontoa samalla tavalla kuin mekin. Olemme nimittäin ympäristöalan opiskelijoita ja luonnon ihmeet ja monimuotoisuus kiinnostavat myös meitä.
Oletko kiinnostunut Suomen luonnon lisäksi myös luonnosta maailmanlaajuisesti? Televisiosta tulee ainakin luonto-ohjelmia kuten avaraluonto. Nämä ohjelmat tarjoavat mielestämme hienoja näkemyksiä luonnosta ympäri maailmaa.
Pidimme myös Valde Ahon runonpätkästä, joka sinetöi tekstin kauniisti.
Oikein rauhaisaa syksyn jatkoa toivottaa:
JoLi ja AnBo
Kiitos kirjeestänne te ihanat ympäristöalan JoLi ja AnBo opiskelijat. Olen ihan otettu :) Välitän Valde Aholle myös ajatuksenne, tunnen hänet. Hän on yli 80-vuotias torniolainen runoilija. Googlaamalla saatte hänestä ja hänen teoksistaan lisää tietoa. Hänelle Lapin luonto on tuttu ja läheinen.
VastaaPoistaTv:stä tosiaan voi nähdä ihmeellisen maailman, minulla on kohteena kotimaa. Olen ammatiltani suomen kielen lehtori, mutta luonto on kulkenut mukana Savon lapsuusvuosista asti. Se onkin ehtymätön kiinnostuksen kohde. Nykyisin asun Etelä-Karjalassa. Tämä maakunta on antanut minulle uusia elämyksiä luonnon tarkkailussa. Luonto on kaikkialla täynnä pieniä ihmeitä, kun vain huomaa kumartua niitä katsomaan.
Teille toivotan opiskelun iloa, tärkeällä asialla olette!
Sirpa