Isokuru, Suomen syvin kuru

Pyhä-Luosto on pienimpiä Lapin kansallispuistoista. Sen alueella on useita patikointireittejä, joista tällä kertaa valitsimme Karhunjuomalammen kymmenen kilometriä pitkän rengasreitin. Se on joidenkin mielestä ehdottomasti kaikkein kaunein patikointikohde Pyhä-Luostolla. Reitti ei ole liian rankka, ja sen varrella ovat kansallispuiston merkittävät nähtävyydet eli Isokuru, Pyhänkasteenputous ja Uhriharju.

Kuru on nimitys Lapin tuntureiden välissä sijaitseville rotkoille. Kuru on vähän samantyyppinen lappilainen erityissana kuin tunturi: muissa kielissä esimerkiksi Pyhätunturi on yksinkertaisesti vuori ja kuru on kanjoni tai rotko.

Tunturikylän vuokramökistä pääsimme hyvin Porolaavun kautta Isokurun laavulle ja sen ohi Isoonkuruun, joka sijaitsee Kultakeron ja Ukonhatun tunturihuippujen välissä. Isokuru eli Pyhäkuru on rajoitusvyöhyke, jolla liikkuminen on sallittu vain rakennettua reittiä pitkin sulan maan aikaan.

Leveä ja osittain kevyen köysiaidan rajaama puinen kävelysilta kulkee 220 metriä syvän kurun pohjalla. Vaeltaminen on tosi helppoa – oliko se edes vaeltamista. Reitin varrelle on sijoitettu kohdetauluja, joiden avulla voi tutustua Isokurun syntyyn ja alueen geologiaan.

Alkumatkasta sadekuuro yllätti meidät kulkijat, mutta lämmin sää ja pian ilmestynyt auringonpaiste kuivattivat vaatteet nopeasti. Metsäisen reitin varrella on puroja ja pieniä kirkasvetisiä lampia. Eräässä niistä uiskenteli telkkäemo kahden poikasensa kanssa.

Yhdessä lammista oli ilmeisesti ”toivomuslähde”, koska sen pohjalle oli viskelty kolikoita.
Matkan edetessä metsä kuitenkin väheni kurun rinteillä ja paljaat rakkajyrkänteet kasvoivat, laajenivat ja tulivat yhä korkeammiksi. Vastaantulijoita ei juuri ollut, kahdelleen etenimme puista polkua.

Kurun pohjukan lähestyessä rinteistä alkoi erottua jyrkkiä rakkaseinämiä. Isokurun kvartsiittikalliot muodostuvat lukemattomista ohuista kerroksista, jotka ovat jyrkästi kallellaan kohti pohjoista. Pakkanen on rikkonut aikojen kuluessa kallioita, ja irtonaiset kivilaatat ovat kasautuneet rinteisiin ja rinteiden juurelle teräväsärmäiseksi rakka- ja taluskivikoksi.

Pyhä-Luoston tunturijono syntyi yli kaksi miljardia vuotta sitten, se on jäänne maailman vanhimpiin kuuluvasta vuoristosta. Tunturit ovat suurelta osin muinaisen meren pohjahiekasta muodostunutta kvartsiittia, niinpä varsinkin Isokurussa kivien pinnalla oli paikoitellen nähtävissä edelleen muinaismeren aaltojen kuvioinnit.

 

Pyhätunturin kurut ovat syntyneet alun perin rapautumalla, mutta jääkauden aikana niitä ovat kuluttaneet myös jäätikköeroosio ja jäätiköiden sulamisvedet. Sulamisvedet ovat lisäksi kerrostaneet kurujen suulle Pyhätunturin etelärinteeseen laajoja kumpuilevia kivisiä ja soraisia purkauskerrostumia noin 10 500 vuotta sitten.

Matkaa jatkettiin kallioseinämiä ihmetellen. Seinämät ovat yhtä kiviputousta, täällä onkin riski kivivyöryille. Kurun pohjoispäädyssä havahduin veden solisevaan ääneen, se tuli pienestä purosta näköalatasanteen vieressä.  Opastaulun mukaan oltiin historiallisella paikalla.

Edessämme oli 12 metriä syvä Pyhänkasteenlampi, johon sen takana olevan Pyhänkasteenputouksen vesi laskeutuu pystysuoraa seinämää pitkin. 17-metrinen Pyhänkasteenputous saa vetensä läheisessä Karhukurussa virtaavasta nimettömästä tunturipurosta, joka laskee Isokuruun lännestä. Pyhänkasteenlammesta vesi virtaa eteenpäin kurun pohjaa pitkin.

Pyhänkasteenputous on tullut tunnetuksi erityisesti sen kulttuurihistoriallisesti tärkeän taustansa ansiosta, sillä putous, lampi ja lähellä sijaitseva Uhriharju ovat olleet aikoinaan saamelaisten pyhiä paikkoja.

Miten päästään pois Suomen syvimmästä kurusta? Vain kiipeämällä Isokurun toisessa päässä olevat 447-askelmaiset sykettä kohottavat portaat! Niitä pitkin sitten noustiin Uhriharjulle, noin 50 metriä Pyhänkasteenlammen yläpuolelle kohoavalle kapealle kallioharjanteelle. Uhriharjulla on aikoinaan uhrattu esimerkiksi peuroja ja sarvia, jotta metsästysonni pysyisi myötäisenä.

Uhriharjulta polku johdatti meidät Karhunjuomalammelle. Siellä on päivätupa, laavu ja puuseet sekä lammen rannassa laituri. Laavulla maistuivat eväät ja kahvit toisten retkeilijöiden seurassa. Sitten yhdeksäntuntinen vaelluksemme taas jatkui.

Karhunjuomalampi on risteyskohdassa, josta voisi jatkaa Noitatunturille, Pyhän hotellille tai vaikka Luostolle. Me jatkoimme Noitatunturille, mutta se on jo toinen tarina.

Olemme pyhiä
tavallaan
menneitten pakanoiden mailla
ja pyhänkasteen putouksen
suomasta vahvistuksesta
sen virtaavasta rakkaudesta
sen kristallipisaroista
iholla
sydämessä.
Pyhänkaste runo64

Lähteet: Aki Ilmanen tulipahan.wordpress 9.7.2019; Jonna Saari 5.1.2018 Retkipaikka; Hannu Rönty 10.4.2014 ja 9.2.2017. Retkipaikka; Juha Rahkonen, Apu-toimitus 21.11.2017; Katariina Tirkkonen 19.8.2022; Luontoon.fi; Mangostania. matkasto. Päivi; Suomen vesiputoukset; runo64, Pyhänkaste 18.7.2009.