Millä Suomen kasvilla on suurin kukka?

Oletko koskaan pohtinut, millä Suomen kasvilla on suurin kukka? Tosin kukkien mittaaminen on vaikeaa, sillä kukat voivat olla monenmuotoisia; on kellomaisia ja kuppimaisia, on lautasmaisia ja kolmiulotteisia tai vieläkin monimutkaisempia rakenteita.

Suurin kukkamme on isolumme, joka voi olla levitettynä jopa 20 senttiä. Luonnossa lumme ei tosin avaudu koskaan täysin, vaan terälehdet jäävät kuppimaiseen asentoon, jolloin kukan halkaisija on 15 senttiä. Isolumpeen kasvuympäristöä ovat lampien, järvien ja hitaasti virtaavien jokien pehmeät pohjat sekä suojaiset merenlahdet. Punakukkaiset muodot ovat rauhoitettuja.

Keltakurjenmiekka on toiseksi kookkain, sen kukka on 10 senttiä. Kurjenmiekka kasvaa savi-, lieju- ja mutarannoilla sekä matalassa rantavedessä ja ojissa, kukkii kesä-heinäkuussa. Kasvi on rauhoitettu Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun ja Lapin maakunnissa.

Upeaa lehtotikankonttia en ole koskaan nähnyt muualla kuin kirjan kuvassa. Sen kukka on kuitenkin Suomen kolmanneksi suurin, liki 10 senttiä. LuontoPortin mukaan Suomessa tikankontti on rauhoitettu ja luokiteltu silmälläpidettäväksi. Koko esiintymisalue huomioon ottaen kasvia kuitenkin pidetään elinvoimaisena.

Hämeenkylmänkukka on pohjoisella pallonpuoliskolla tavattava kylmänkukka. Kylmänkukkaa sanotaan neljänneksi kookkaimmaksi Suomen kukista, halkaisijaltaan se on 6 – 8 senttiä. Sitä esiintyy pääasiassa Kanta-Hämeessä, jonka maakuntakasvi se on. Laji on Suomessa rauhoitettu.

Alkukesästä kukkiva siperiankärhö (Clematis sibirica) kuuluu luonnonkasveihimme ja menestyy koko maassa rehevissä kangasmetsissä tai lehdoissa, joissa on ravinteikasta ja kalkkipitoista maata. Luonnonvaraisena kärhö on kuitenkin harvinaisuus ja sitä löytyy Suomessa vain muutamasta kasvupaikasta. Kasvi on rauhoitettu.

Kangasvuokko on jokakeväinen ilonaihe täällä Etelä-Karjalassa, sen kukka on 6 – 7 sentin levyinen. Kangasvuokko kukkii toukokuussa harjumänniköissä, soraisilla kedoilla sekä hiekkaisilla kanerva- ja puolukkakankailla. Laji on vaarantunut ja rauhoitettu.

Kymmenen suurikukkaisimman kasvin joukkoon mahtuvat vielä ukonkello, metsäruusut, karhunköynnös eli isokierto ja pikarililja. Ukonkello ja pikarililja eivät ole meillä alkuperäisiä luonnonkasveja. Mikäli ne jätetään pois tästä tilastosta, suurimmiksi kukiltaan nousevat luomusarjassa ulpukka, kullero ja rentukka.

Luontoon karanneista koristekasveista ja satunnaistulokkaista suurikukkaisia ovat unikot, malvat, liljat ja kurtturuusu. Auringonkukka ja päivänkakkara ovat mykerökukkaisia ja se, mitä tavallisesti sanomme kukaksi, onkin kymmenistä ja sadoista pikkukukista muodostuva kukinto.

Tänään vietetään Suomen Luonnon Päivää! Ota siitä kaikki ilo irti!

Mitä on nää tuoksut mun ympärilläin?
Mitä on tämä hiljaisuus?
Mitä tietävi rauha mun sydämessäin
niin suuri ja outo ja uus?
Minä kuulen kuin kukkaset kasvavat
ja metsissä puhuvat puut.
Minä luulen nyt kypsyvät unelmat
ja toivot ja touot ja muut.
Kaikk’ on niin hiljaa mun ympärilläin.
Kaikk’ on niin hellää ja hyvää.
Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin
ja tuoksuvat rauhaa syvää.
Eino Leino

Lähteet: Auli Honkanen, Meillä kotona-lehti 30.8.2018; Juha Laaksosen luontoretki, Yle Areena 14.8.2022; Juha Roiha Yle Uutiset 2.11.2018; LuontoPortti; Petri Vironen, Yle Uutiset 25.11.2018; Seppo Vuokko, Suomen Luonto 21.4.2015; Suomen luonnon päivä. Metsähallitus. Suomen luonnonsuojeluliitto; Eino Leino, Rauha.