Jäljet hangella kertovat kulkijoista

Lumi tallentaa eläinten arkiset puuhat ja säilyttää ne seuraavaan lumisateeseen asti. Asiantuntijoiden mukaan kaikki jäljet ovat tunnistettavissa, mutta siihen tarvitaan runsaasti perehtymistä. Paras aika lumijälkien tarkkailuun on päivän kuluttua pienestä lumisateesta.

Suomen riistakeskus neuvoo, miten tunnistat eläinten jäljet lumessa: Tutki jäljistä sekä yksittäinen jälki että jälkikuvio. Mittaa jäljen koko esimerkiksi kotiavaimen tai tulitikkuaskin avulla. Keväällä aurinko tosin voi muuttaa jälkien kokoa ja muotoa tai häivyttää ne. Tällä viikolla ilmoitettiin jälkien perusteella tehdystä karhuhavainnosta Etelä-Karjalassa. Tarkempi tutkimus kuitenkin osoitti, että kyseessä oli kevätauringon suurentamat jäniksen jäljet.

Radiossa asiantuntijat käsittelivät vastikään Luonto-Suomen illassa eläinten lumijälkiä. Jäljet muodostavat tarinan: Tuossa eläin on edennyt rauhallisesti, mutta noista jäljistä päätellen pistänyt vauhtia. Makuuspaikka kertoo lepohetkestä ja ulostekasa nautitun ravinnon tai muiden jälkien puuttuessa siitä saa selville, onko kakka metson vai supikoiran.

Jänis ja kettu jättävät eniten jälkiä luontoon. Kun olet oppinut tunnistamaan niiden jäljet, olet tunnistanut jo puolet luonnosta löytyvistä nisäkkäiden jäljistä! Jälkiin tutustumisen voit aloittaa vaikkapa kotipihasta. Meidän tontilla pupuset hyppelevät ja loikkivat joka yö. Niillä on polku pihamaan halki ja jäljistä päätellen ne laskevat mäkeä piharinteestä kadulle. Nämä puput ovat rusakoita, koska metsäjänikset eivät uskaltaudu kaupunkien lähiöihin.

Rusakon ja jäniksen jälkien kuvio on useimmille tuttu jo lapsuudesta. Peräkkäiset jäljet tulevat etutassuista. Takakäpälät kurkottavat niiden ohi ja ponnistavat tasajalkaa pitkään loikkaan. Mitä kovempaa vauhtia eläin on mennyt, sitä pidempi on myös kuvio. Talomme
viereinen laakea mäki on helmi-maaliskuussa täynnä rusakkojen kevätturnausjälkiä vakinaisten polkujen lisäksi. Samoin siellä on runsaasti jänönpapanoita.

Oravat viihtyvät pihapiirissämme. Orava liikkuu lähes yksinomaan hyppien, sen jälki alkaa puun juurelta ja päättyy toisen puun juurelle.

Pehmeään lumeen tupsukorvan jäljistä jää vain kuoppa, mutta nuoskalumeen piirtyvät jopa pitkien varpaiden painallukset.Oravan jälki on metsiemme kolmanneksi runsain lumijälki, vain jäniksellä ja ketulla niitä on runsaammin.

Pihamaalla on myös lintujen jälkiä, kun mustarastas, keltasirkut ja tiaiset ovat siellä hypelleet. Toisinaan sopivan ohuessa lumessa erottuvat jopa varpaiden painallukset.

Joskus eläimen paino ratkaisee tunnistuksen. Esimerkiksi näädän ja saukot jäljet ovat samankokoiset, mutta raskasrakenteinen saukko puskee syvää kulku-uraa, koska sen keho laahaa lumessa. Saimaan jäällä havaitsin hyppely- ja laahausjälkiä pitkänä jonona maaliskuussa. Ohueen lumeen sen häntäkin piirtää jälkeä. Saukko voi kulkea pitkiäkin matkoja vesistöltä toiselle.

Ketun jälkeä on miltei mahdoton erottaa koiran jäljestä pelkästään tassun painalluksen perusteella. Helpoimmin tunnistettavia muotoja on ketun helminauhamainen, loivasti polveileva ravijälki. Niitä olen nähnyt runsaasti jäällä mökin ympäristössä.

Jälkiä on myös kaupunkikodin pihamaalla, kun kettu on yöaikaan käynyt tavoittelemassa lintujen ruokintapaikalta rasvoja, tosin se on havaittu samoissa puuhissa päiväsaikaankin.

Metsäkauriita tavataan ympäri maan aivan ylintä Lappia lukuun ottamatta. Saimaalla olen havainnut hiihtoretkillä runsaasti jälkiä, kun metsäkauriit ovat siirtyneet saaresta toiseen. Talviaikaan eläimet ovat liikkeellä yleensä ravinnonhakumatkalla. Kylläinen eläin panee makuulle ja lepäilee, kunnes nälkä pakottaa sen taas liikkeelle, juuri niin toimi myös tuo kuvan kauris mökin lähellä.

Metsäkauriin sorkka kasvaa tuskin tulitikkuaskia suuremmaksi, se on pieni ja siro. Jäljissä näkyvät yleensä vain kaksiosaisen sorkan painaumat, takimmaisista pienistä lisäsorkista jää harvoin jäljet. Jäällä olenkin erottanut hyvin sorkan jäljet, mutta lumeen kauriin jalka uppoaa niin, että näkyy vain syvä painauma. Jälkijonossa on tunnistettavissa myös sorkan aiheuttama laahausjälki. Jos tunnet lampaiden ja vuohien jälkiä, niin metsäkauriilla on samanlaiset.

Teerikukot kerääntyvät perinteisille soidinpaikoilleen jo keskitalvella. Vaikka ne eivät vielä varsinaisesti soi, ne kulkevat paljon maassa soitimella. Pehmeäkin hanki kantaa lintuja hyvin, niinpä hangelle oli jäänyt selvät teeren siipien ja pyrstön jäljet. Kanalintujen – metson, teeren, riekon, pyyn ja fasaanin - jäljet ovat muodoltaan samanlaisia ja eroavat toisistaan vain koon perusteella. 

Talvimetsässä, talvimetsässä
hiiret, kärpät ja lumikot
kirjovat lumilakanalle
koreat pitsikuviot.

Tikkaavat, tikkaavat
pitkin ja poikin
reikäommelta kirjavaa.
Salakieltä se olla voikin!
Kukapa siitä selvän saa.

Talvimetsässä latujen tietä
uteliaana hiihtelet:
Kovasti, kovasti kiehtoisi mieltä
selvittää käpäläaakkoset.
Leena Ravantti

Lähteet: Anna Tuominen, Suomen luonto 1/2022; Johanna Keponen. Kotiliesi. Ihmiset ja ilmiöt; Marcus Wikman, Lumijälkien maasto-opas; Oppiminen. Yle.fi; Riistainfo.fi; riistakolmiot.fi; Suomen riistakeskus; Suurpedot.fi; Tiedetuubi. Jarmo Korteniemi 15.6.205; Tuomo Kesäläinen. Maaseudun Tulevaisuus joulukuu 2017; Yle. Luonto-Suomi: Lumijälkien ilta 23.3.2022; Leena Ravantti, Talvimetsässä.