”Sammalia kasvaa kaikkialla. Ne vaikuttavat ainakin metsän pieneliöstöön, maaperän sienten kosteusoloihin, veden kulkuun ja karikkeen jalostumiseen. Lisäksi sammalten pinnalla on huikea mikrokosmos leviä ja muita pieneliöitä. Siellä on ihan omaa maailmansa. Sammalet ovat parasta mahdollista vihreää infraa, perusrakennetta.”
Kulosammalen eli metsäkulosammalen voi keväisin tunnistaa oranssinpunaisina hohtavista itiöpesäkkeistä jopa auton ikkunasta, mutta joskus sen määrittäminen on asiantuntijallekin vaikeaa. Se on pieni ja vaatimaton, kasvutavaltaan haaraton ja pysty. Kulosammal kasvaa tuppaina tai tiiviinä mattoina, joskus myös muiden sammalien joukossa.
Kulosammal tuottaa itiöpesäkkeitä säännöllisesti ja runsaasti, ne syntyvät keväällä. Pesäkeperät ovat aluksi vihreitä ja pystyjä. Kypsänä ne ovat hohtavan oranssinpunaisia, vanhemmiten tummanpunaruskeita, jolloin niiden voimakas väri kiinnittää huomion. Pesäke on epäsymmetrinen, uurteinen ja vinosti ylöspäin harittava.
Koskemattomassa luonnossa kulosammal lienee ollut pioneerilaji, joka on runsaiden itiöidensä avulla levinnyt metsäpalojen paljastamille avoimille kasvupaikoille. Kulosammal on hyötynyt myös ihmisen toiminnasta ja levittäytynyt teiden varsille sekä muille käsitellyille alueille. Nykyisin se on ehkä maailman yleisin ja laajimmalle levinnyt sammal.
Karvasammalkasveihin kuuluva kulosammal kasvaa yleisenä koko Suomessa monenlaisilla kuivilla ja karuilla paikoilla, kuten katujen varsilla, seinien rakosissa, muureilla, kallioilla, pihoilla, kuivilla pelloilla, puiden tyvillä ja kannoilla.
Kulosammal on huono kilpailija ja menestyy siellä, missä muita kasveja on niukasti, sillä se vaatii runsaasti valoa. Tyypillisimmillään sammal on maanteiden kallioleikkauksissa, joihin se on levittäytynyt neliömetrien laajuisiksi yhtenäisiksi kasvustoiksi. Pioneerikasvina kulosammal sitoo hiekkaista maaperää ja tekee siten tietä heinille ja ruohoille.
Kuriositeettina, erikoisuutena mainittakoon, että avaruussukkulalennoilla 2005 kulosammal muutti käsityksiä painovoiman merkityksestä. Syytä kulosammalen poikkeuksellisen säännölliseen kasvuun painottomassa tilassa ei vielä tunneta. Tutkimus on esitelty ScienceDaily Magazine -verkkolehdessä.
auringon valo
välähtää pilvenraosta
sammalet hehkuu
ryönin varrella
polku on iljanteella
ryönikin jäässä
Keijo Nevaranta
Lähteet: Antti Halkka, Krister Karttunen, Ulla Kokko, Pertti Koskimies, Juhani Lokki, Petri Nummi, Seppo Parkkinen, Teuvo Suominen, Kalle Taipale, Kotimaan luonto-opas; Iiris Kalliola, Matti Salo, Kotimaa. Luonto. Helsingin Sanomat 14.6.1995; Janne Lampolahti, Kulosammal. Suomen luonto, kasvit; Johanna Mehtola, Suomen Luonto 1.12.2014; Seppo Turunen, Suomen luonnon sata vuotta; Turun Sanomat. Teemat 3.8.2005; Turun yliopisto/ScienceDaily Magazine -verkkolehti; Valokki-nettikasvio; Haikumittaan 29.3.2017 Keijo Nevaranta.
Lähetä kommentti