Hiihtoretkellä

Kyllä vanhan ajan sääprofeetta osui täydellisen oikeaan syksyllä 2021; saimme kunnon talven lumineen ja pakkasineen. Ilmatieteen laitoksen kartoilta näet lumitilanteen 1.10.2021 – 15.3.2022.

Pakkanen on vitivalkoinen,
suksen jäljet piirtyvät hangelle.
Onnea ei meidän tarvitse etsiä,
kaikki on jo tässä.
Nikolai Ojogir, suom. Anu Mannermaa

Ihan silmillä näemme ja lumitöitä tekemällä tiedämme, että tänä talvena lunta on tosiaan kaikkialla. Lumi näyttää mukavalta ja tekee luonnon kauniiksi. Latukoneet ajelevat pitkin metsiä meille hiihtäjille erinomaisia latuja. Hiihtämisinnostus onkin vallannut suomalaiset, ja urheilukaupat ovat tyhjentyneet suksista ja muistakin lumiliikuntavälineistä.

 

Aurinko paistaa lumiseen maailmaan
ja tekee sen säteileväksi.
Ikään kuin myriaadeiksi sirpaleiksi särkyneenä
se kimaltelee maasta ja metsistä,
valkeilta niityiltä ja vuorilta
tuo talven aurinko,
joka on kuin valkoista timanttia.
Katri Vala

Latu vie, melkein itsestään,
potkut ja sauvantyönnöt,
maastoa noudatellen,
jäsenet ja elimistö
vertyvät rytmiin,
mieli hiihtää,
hiljaisuutta, kinoksia.
Tuomas Anhava

 

Nämä kuvat olen ottanut usean hiihtoretken aikana. Toisinaan paistoi aurinko, toisinaan sää oli pilvinen. Enimmäkseen olen hiihdellyt valmiita latuja pitkin, mutta myös jäällä. Alkutalvesta siellä tosin ei voinut hiihtää, koska hangen ja jään välissä oli vettä, joka sai lumen tarttumaan suksen pohjiin.

Ristiin rastiin pienet jäljet
hangen poikki kulki.
Kylmä ilma ulkosalla
melkein hengityksen sulki.
Seija Silvennoinen

Metsähiiret makailevat selällään, toinen jalka heitettynä toisen polven päälle ja pureskelevat puolukoita lounaaksi ja päivälliseksi. Niiden päällä on paksu hanki, mutta sitä hauskempaa on lepäillä lahokannossa ja käydä salatunnelia pitkin marjakasassa.

Veikko Huovinen

Tein myös metsään oman ladun. Sen varrella oli mielenkiintoista katsella eläinten jälkiä; oravalla oli pienet tassunjäljet, jäniksen hyppelyjäljet olivat helposti tunnistettavia. Kauriilla on omanlaisensa hauskat jäljet. Ketun jälkijono eteni suoraviivaisesti koivikossa. Mäellä se oli luultavasti löytänyt saalista, koska oli kaivanut hankea.

Talvipoika sipsutteli
lumivarpain hipsutteli,
lumivillaa ripsutteli,
haituvia hapsutteli.

Nauroi vitivalkein hampain.
Ratsasteli lumilampain,
puitten ali, puitten yli.
Lunta kukkuroillaan syli.

Hiihtoretken suurin yllätys oli kuitenkin kuusikossa valtaisan kiven kylkeen tehty maalaus värikkäine lintuineen, niitä oli lokista riikinkukkoon.

Lähteet: Ilmatieteen Laitos; Katri Vala, Talviaurinko, runon ensimmäinen säkeistö; Nikolai Ojogir, Minun ihana maani, suom. Anu Mannermaa; Seija Silvennoinen, runosta osa; Tuomas Anhava; Veikko Huovinen, Hamsteri; varssyja. wordpress.com.