Elo-syyskuussa kiertelin mieheni kanssa Kolarissa Äkäsmyllyn maisemissa. Suuntasimme kohti Äkäskeroa, mutta heti alkutaipaleella pitkospuut olivat liian huonot matkan jatkamiseksi, ja vielä suurempi este oli pieni sillaton joki, johon polkumme katkesi kuin leikaten. Se ei ollut kuitenkaan turha reissu, sillä polun varrella näin elämäni ensimmäisen kerran kirkkaanpunaisia, puolukkaa isompia marjoja, jotka tunnistin heti ruohokanukoiksi. Ympäristö oli kanukalle sopivaa suomaisemaa, sillä kasvi suosii kosteaa maaperää.
Puolisenttiset luumarjat kasvoivat tiiviinä ryppäinä. Etenkin kanalinnut syövät marjoja mielellään ja levittävät niiden kivikovia siemeniä ulosteissaan. Kanukan ruotsalainen nimi onkin hönsbär, kananmarja. Ruohokanukan marjat ovat aluksi tummanpunaisia, mutta muuttuvat kypsyessään helakanpunaisiksi. Marjat eivät ole ihmisellekään myrkyllisiä, mutta maistuvat lähinnä jauhoille, niinpä niitä ei mauttomuutensa takia poimita. Marjojen vähäarvoisuutta kuvaavat myös kansan antamat toisintonimet hepo-, kanan-, kivi-, käärmeen-, madon-, rotan- ja sianmarja. Ruohokanukan lehdet värjäytyvät syksyllä punaisiksi, ne ovatkin osa näyttävää maaruskaa.
Pienestä koostaan huolimatta ruohokanukka koristaa kasvupaikkojaan alkukesästä myöhään syksyyn. Se on kevään ja varhaiskesän kukkija, mikä tarkoittaa pohjoisessa juhannuksen jälkeistä aikaa. En ole käynyt sitten lapsuuden Lapissa keskikesän aikaan, niinpä minulta on toistaiseksi jäänyt näkemättä ”ruohokanukoiden valkoiset patjat”. Onneksi sain kukkakuvia Äkäslompolosta tuttavalta ja nykyisin Muoniossa asuvalta sukulaistytöltä.
Ruohokanukka lienee ollut kasvitieteilijä Carl von Linnén suosikki, koska hän antoi sille Ruotsin kunniaksi nimen Cornus suecica (suecica=ruotsalainen). Kasvi on yleinen Ruotsissa, mutta se on tavallinen myös Suomessa, tosin levinneisyydeltään kaksijakoinen. Ruohokanukka on nimittäin levittäytynyt maassamme niille seuduille, joissa haihtuminen on vähäistä, kuten Lapin sisäosiin ja rannikkoseuduille.
Kilpisjärvellä tuntureiden länsirinteillä ruohokanukka kasvaa erittäin yleisenä. Myös Lapin tunturikankailla, korpimättäiden kupeella ja rannikolla ruohokanukka muodostaa maanalaisen juurakkonsa avulla laajoja kasvustoja tiheäksi peitteeksi. Sen sijaan Etelä- ja Keski-Suomen sisämaassa ruohokanukka on hyvinkin harvinainen, minkä vuoksi minä sisä-Suomen kasvattina en ollut koskaan nähnyt kasvia muualla kuin kirjoissa. Norjassa kanukka on yleinen lähes kaikilla metsätyypeillä.
Ruohokanukka kukkii runsaana kesäkuun lopulla Lapissa ja rannikkoseudulla. Kasvin latvassa on neljän valkean suojuslehden yläpuolella mykerökukinto, jossa on toistakymmentä pientä mustaa kukkaa. Tämä nelisakarainen tähti näyttää ihan isolta kukalta, jonka tarkoitus lienee houkutella pölyttäjiä, sillä ruohokanukan kukat eivät tuoksu eikä niissä ole mettä.
Kanukkakasvien heimoon kuuluu kaikkiaan 89 lajia, mutta Suomessa kasvaa luonnonvaraisena vain ruohokanukka. Tuntuu uskomattomalta, ettei sitä hyödynnetä koristekasvina, sillä lähes mustat kukat valkeiden ylälehtien keskellä muodostavat kontrastin, jollaista ei muilla kasveillamme ole. Runollisesti sanottuna ”ruohokanukan pienet mustat kukat ovat valkeiden ylälehtien sylissä kuin silmäerä”. Myös lehtien upea syysruska ja helakanpunaiset kukat toisivat väriä pihapiiriin.
Mesimarja,
ailakki eli taivaan portin avain,
koiranputki,
ruohokanukka,
niittyleinikki,
oravanmarja...
Täynnä ihania pieniä yksityiskohtia,
tulvillaan kesää,
kesän tuoksuja, värejä
Kaisu
Lähteet: Antti Halkka, Krister Karttunen, Ulla Kokko, Pertti Koskimies, Juhani Lokki, Petri Nummi, Seppo Parkkinen, Teuvo Suominen, Kalle Taipale, Kotimaan luonto-opas; Arto Kurtto, Lasse J. Laine, Seppo Parkkinen, Markku Varjo, Suomalaisen luonto-opas; Henry Väre, Kanukkakasvit. Suomen luonto; Kasviatlas 2015; Kirsti Aapala & Marja Aapala, Pääskynhattu, päivänkämmen; Lasse J. Laine, Suomen luonto; LuontoPortti; Pentti Halenus ja Arto Rantanen, Kasvibongarin opas; Seppo Vuokko, Suomen Luonto. Kysy luonnosta 10.7.2015; Kaisu 11.6.2018, tau(v)onpaikka.blogspot.com. Osa Kaisun postauksen runosta. Kukkivien ruohokanukoiden kuvat Nina Vaahtoranta ja Maritta Kärkkäinen.
Lähetä kommentti