Sammonlahden kosteikolla pesii runsaasti vesilintuja sekä Pien-Saimaan rannassa että hulevesialtaiden äärellä. Touko-kesäkuussa kävin lähes päivittäin katsomassa, mitä kuuluu sorsamammalle, hiljaiselle kalalokkiparille sekä kovaäänisille naurulokeille. Telkkä ilmestyi näkyville vasta poikaskatraansa kanssa, ja kanadanhanhet toivat pienokaisensa syömään ruohoa kesäkuun ollessa jo pitkällä. Haapanaparilla en nyt nähnyt poikasia, mutta valkoposkihanhilla niitä oli.
Naurulokki on lintujärvien tyyppilaji. Äänekäs naurulokkiyhdyskunta on vallannut uimarannan läheisyyteen itselleen pitkän pätkän rantaviivaa. Se on lokeistamme sosiaalisin ja esiintyykin monin paikoin suurina yhdyskuntina, joiden suojaava merkitys on suuri myös monille muille lintulajeille. Sammonlahden järviruokoviidakossa oli naurulokkien joukossa hautomassa kaksi silkkiuikkuemoa.
Naurulokki pesii tavallisesti ensimmäisen kerran kahden vuoden ikäisenä ja pariutuu luultavasti joka vuosi uudelleen. Se käyttää pesän rakennusaineena useimmiten järviruo´on korsia, joita molemmat emot kantoivatkin ahkerasti pesän rakennusaineiksi. Rannalta katsellessani ihmettelin, miten vauhdikkaat lokit syöksyivät juuri omaan pesäänsä, vaikka pesiä oli melkeinpä vieri vieressä.
Munista kuoriutui vajaan neljän viikon haudonnan jälkeen toisille pareille kaksi, toisille kolme täplikästä poikasta. Viikon ikäisinä poikaset lähtivät pesästä, mutta jäivät sen läheisyyteen kaislapatjoille. Minulta väheni näkyvyys lokkien pesiin sitä myöten, kun kaislat ja ruo´ot kasvoivat täyteen mittaansa alkukesän aikana.
Kalalokki esiintyy koko maassa kaikkien vesien varrella. Se pesii yksittäispareina, mutta myös pikku ryhmissä ja joskus suurehkoissa yhdyskunnissakin. Kalalokki pesii ensimmäisen kerran 3 - 5 vuoden ikäisenä. Puolisot rakentavat yhdessä pesää, joka on kasvinosista kyhätty maljamainen syvennys maassa. Pesän sijainti vaihtelee paljon, tavallisesti se on maassa avoimen kasvillisuuden seassa, mutta se voi olla myös vesikivellä. Sammonlahdessa kalalokin pesä on ollut useana kesänä hulevesialtaan pienessä saaressa.
Kalalokki munii touko-kesäkuun vaihteessa kolme neljä munaa, joita emo hautoo vajaan kuukauden, ja samaan aikaan toinen puolisoista vartioi pesän läheisyydessä. Hulevesialtaan kalalokkiparilla on joka vuosi kuoriutunut yksi poikanen. Se nököttää heinikossa pesän läheisyydessä päivät pitkät, ja emo käy tuomassa ajoittain ruokaa. Lokinpoikaset saavuttavat lentokyvyn noin viiden viikon ikäisinä, minkä jälkeen ne itsenäistyvät.
Sinisorsa on puolisukeltajasorsistamme runsaslukuisin ja esiintyy koko maassa, eniten kuitenkin maan eteläpuoliskolla. Se on hyvin sopeutuvainen ja viihtyy myös kaupungin keskustojen puistoissa.
Sorsa pesii tavallisesti ensimmäisen kerran vuoden ikäisenä. Pesäpaikka voi olla hyvin vaihteleva, ja naaraan rakentama pesä voi sijaita pensaan juurella, pikku saaren mättäällä tai kirjallisuuden mukaan jopa variksen pesässä.
Sinisorsa munii Etelä-Suomessa tavallisesti huhtikuussa 10 – 12 munaa, jotka kuoriutuvat vajaan kuukauden kuluttua. Poikaset jättävät pesän ensimmäisen elinvuorokautensa aikana. Sammonlahdessa poikaset näyttivät kuitenkin viipyilevän pesän läheisyydessä ruohikossa emon seurassa. Emo huolehtiikin poikasista, kunnes ne tulevat lentokykyisiksi parin kuukauden kuluessa. Hulevesialtailla on useitakin sorsapoikueita, joita emot kuljettavat lammelta toiselle.
Koko maassa pesivä telkkä on yleisin vesilintumme ja esiintyy kaikenlaisten vesien äärellä, erikoisesti metsälammilla. Pesä on usein järven lähellä puunkolossa tai uutussa, johon naaras palaa pesimään vuodesta toiseen. Telkät pariutuvat lopputalvella ja pariside kestää haudonnan alkupuolelle asti.
Telkkä pesii ensi kertaa kaksivuotiaana ja munii toukokuussa 8 – 11 munaa, joita se hautoo liki kuukauden. Vuorokauden ikäiset poikaset hyppäävät pesäkolosta emon houkuttelemina. Poikasten päästyä maahan emo johdattaa ne heti veteen. Poikaset seuraavat lammessa koko ajan emoaan, kunnes itsenäistyvät noin kuuden viikon ikäisinä.
Kanadanhanhi on alun perin pohjoisamerikkalainen laji, jota on istutettu moniin paikkoihin Euroopassa, muun muassa 1964 Suomeen. Kanadanhanhi pesii ensimmäisen kerran todennäköisesti kolmivuotiaana ja muodostaa elinikäisen parisiteen. Se sijoittaa pesän tavallisesti kasvillisuuden joukkoon rannalle tai pikku saarelle. Huhti-toukokuun vaihteessa naaras pyöräyttää 5 – 6 munaa, joita se hautoo vajaan kuukauden.
Kuoriuduttaan poikaset jättävät nopeasti pesän ja lähtevät seuraamaan emojaan, perhe pysyykin koossa tulevan vuoden alkupuolelle asti. Kanadanhanhet muodostavat joskus löyhiä pesimäyhdyskuntia. Sammonlahden rannalla kanadanhanhet ja valkoposkihanhet viihtyvät yhdessä, ja loppukesästä ne ruokailevat suurina parvina uimarannan nurmikoilla.
Olkihattu isolieri
kalliolta alas kieri.
Siitä veteen vieri,
vesilintu teki pesän
hautoi munat, asui kesän.
Vauvamuskari
Lähteet: Juhani Lokki, Jörgen Palmgren, Suomen ja Pohjolan linnut; Vauvamuskari.
Lähetä kommentti