Oletko nähnyt vuorihempon?

Maaliskuun alussa saimme Pappilanniemessä lintujen ruokintapaikalla vihjeen, että Lappeenrannassa on nähty vuorihemppoja. Lähdin mieheni kanssa saman tien seuraamaan vihjettä. Kohteena oli kaupungin ulkopuolella sijaitseva täytemaakenttä, jossa oli korkeita multakasoja yhden pellollisen verran. Paikka oli selvästi lintuharrastajien tiedossa, sillä sinne johti kovaksi kävelty polku lumisten niittyjen läpi.

 

 

Emme oikein tienneet, millaisia lintuja etsimme, mutta silti ne löytyivät, kun neljän linnun parvi pelmahti multakasalta siivilleen. Pikkuiset vuorihempot lensivät hauskan tuikkivasti ja laskeutuivat seuraavalle kasalle. Linnut pysyttelivät tiiviisti kasvillisuuden suojassa ja näkyivät vain hetkittäin, kun ne hyppivät vikkelästi etsimässä multaan karisseita siemeniä. Nehän käyttävät ravinnokseen pujon, savikan ja muiden rikkaruohojen siemeniä, joita tuolla alueella oli yllin kyllin.

 

 

Seuraavana päivänä läksimme etsimään vuorihemppoja uudestaan, ja löytyiväthän ne pujoissa keinumasta. Havaitsin linnut nimenomaan laulun perusteella, se oli somaa siritystä. Aikansa kovassa tuulessa keinuttuaan hempot siirtyivät aterioimaan alas kasvien juureen. Vuorihempot eivät oikeastaan olleet arkoja, mutta yhtäkkiä ne saattoivat lehahtaa pikku parvena lentoon. Parvi lenteli aikansa syväaaltoista rataa ja laskeutui pian seuraavalle multakasalle.

Vuorihemppo on aika vaatimaton ulkonäöltään, mielestäni melko paljon keltasirkun näköinen, mutta huomattavasti pienempi. Koiraalla on punertava yläperä; naaras muistuttaa koirasta, mutta sen yläperä on tummaviiruinen. Talvella vuorihempon nokka on keltainen, kesällä tumma.

 

 

Punaisen kirjan mukaan vuorihemppo on Suomessa äärimmäisen uhanalainen. Muutama pari pesinee Käsivarren tuntureilla ja todennäköisesti joinain vuosina Utsjoen pohjoisimmassa kolkassa. Varmistettuja pesälöytöjä on tosin vain yksi. Parimääräksi arvioidaan viisi, joissain lähteissä kannanarvioksi on mainittu alle 10 paria. Vanhin rengastettu lintu oli yli 6-vuotias.

Laji on Suomessa siis yllättävän harvinainen, kun tiedetään Norjassa pesivän 200 000 – 500 000 vuorihemppoparia, ja se onkin paikoin rannikon yleisin varpuslintulaji. Sen sijaan Ruotsissa tilanne on hieman samanlainen kuin meilläkin.

 

 

Syysmuutto käynnistyy jo elokuun lopulla, mutta vasta lokakuussa muutto on huipussaan. Norjan vuorihempot siirtyvät talveksi kaakkoon Etelä-Ruotsiin, Tanskaan, Saksaan, Hollantiin ja Puolaan, myös meillä Etelä-Suomen rannikon tuntumassa talvehtii pieni osa hempoista. Linnut saapuvat tänne marraskuulla ja muuttavat pohjoisille pesimisalueilleen viimeistään huhtikuulla.

 

Maamme talvihavainnot keskittyvät teollisuusalueiden ja kaatopaikkojen rikkaruohostoihin, joissa vuorihempot hakeutuvat usein urpiaisten ja hemppojen parviin. Minun näkemäni neljän hempon parvi on ollut lintujen tarkkailijoiden mukaan tämän seudun rikkaruohokentillä joulukuusta lähtien, ja viimeisin havainto siitä on mainittu 11.4. Tiira-palvelussa.

Ensimmäinen kevätpäivä jää
vielä väreilemään yllä pihan.
Pieni talvilintu livertää
uusin äänin, uupumatta ihan.
Hopealta kuori oksien
hohtaa hämyn tihetessä hiukan.
Keveä on ilma hiljainen.
Kaikki aarteet elämäni niukan,
kaikki armo, minkä ikänään
sydän omisti, lie läsnä tässä:
valossa, mi kätkee hymyään,
sädehuntuisessa hämärässä.

Saima Harmaja

 

Lähteet: Juhani Lokki, Jörgen Palmgren, Suomen ja Pohjolan linnut; LuontoPortti; Pekka J. Nikander, Peipot. Vuorihemppo, Suomen luonto. Linnut; Pertti Koskimies, Suomen lintuopas; Saima Harmaja, Kaukainen maa: runoja.