Lumikuningattaren maassa eli talvinen päivä mökkisaaressa

Helmikuun alussa yhden päivän aikana ehdin nähdä paljon kaunista, kun kiertelin mökkisaaren ympäristössä ja jäällä. Mittari näytti seitsemää pakkasastetta aamun sinisen hetken aikaan, kun läksin liikkeelle lumisten lehtipuiden taakse peittyvästä tukikohdastani. Keskipäivällä aurinko ilahdutti kulkijaa sydäntalven lempeällä paisteellaan. Herkkien pastellisävyjen kadottua illan siniset varjot hiipivät ikkunan taakse varhain, mutta silloin olin jo tuvan lämmössä.

 

Yöllä on satanut lunta
valkeaa ja pehmeää.
Puilla on villavanttuut
aitapaaluilla angoralakit,
aurinko piilossa näreen takana,
puolukanvarvut unessa
hangen alla.
Näitkö pienen metsähiiren
joka juoksi yli unohduksen lumen
keveänä kuin ajatukseni
jälkiä jättämättä
pehmeään pesäänsä
sylissään huomisen eväät. Sinikka Nieminen

Pimeys.
Taivas valkenee
ja lumi putoaa ensimmäisen kerran maahan.
Lumi kimaltelee ja
koristelee viittani säihkyväksi.
Puiden oksissa on lunta
ja hentoisia, keveitä lumihipsuja putoaa hitaasti päälleni
kuin valkoisia höyheniä.
Lumikuningattaren maassa
ei ole huolen häivääkään
ennen kuin varis raakkuu ja herättää
näytelmä loppuu
olen taas minä
minussa. Tiinan Taidepäiväkirja

Talvi tuli valkein varpain,
huulin huurteisin.
Vilun viitta hartioilla,
hiuksin hileisin.
Peitti pellot nietoksilla,
järvenselät jäällä.
Pupuperhe puikkelehti
talviturkit päällä. Seija Silvennoinen

Kumarrus kohti valoa,
paikaltani veden ylle kurkotan,
yli jäisen kannen oksaltani,
säkeitä kirkkaita siivilöin,
runkoni juurelta, nietoksista
harsohunnut kaislikosta

tuulenvire kylkiäni hyväilee
tuohipintaa pakkasen sivelee
oksakiharoitani tuuli suorii, puuteroi
hentoon huuruun, ilokoi
valon ja varjon leikkeihin
herkkä hetki talvinen. Mauri Laakkonen

Hetkeksi
aurinko raottaa toista silmäänsä,
katsoo lumista metsää,
maiseman unta.
-Taidan tässä vielä torkkua vähäsen,
sanoo, pudottaa silti
kultahilettä huurteeseen.

Unenpöpperössä kaivautuu pimeään pilvipetiin. Inkeri Karvonen

 

Puhdas lumi on pessyt luonnon,

raskaat taakat keinuvat
latvoissa, oksissa, korsissa

sama sininen sävy kynsien alla
pastelliväri pölynä
latvoissa, oksissa, korsissa Uuna Syrjäsuo

 

 

Ehtoo alkaa hämärtyä, päivä painua mailleen.
Aurinko rusottaa vielä taivaan rannassa ja punertaa koivut palaviksi latvuksiksi.
Vain hetki - sinisyys valtaa tienoot.                                                                Nuottaruoho
Jänis jättää vieläkin sinisemmät jälkensä pihan hangelle loikkiessaan metsän tummaan syleilyyn.

 

 

Tämän sinisen hetken haluan säilyttää
luminen metsä seisoo hiljaa,
aurinko painuu maiseman taa

Tämän sinisen hetken haluan säilyttää
vuosien jälkeen,
kun kaikki jo hämärtää Raili Heikkilä

Lähteet: Sinikka Nieminen, Lumi; Tiinan TaidePäiväkirja. Talven runoja. Lumi, valkaisee 14.3.2017; Seija Silvennoinen, Talvi tuli valkein varpain; Mauri Laakkonen,Tanssiva metsä. Pieni tarina; Inkeri Karvonen; Uuna Syrjäsuo, Ikkuna joka oli ovi. Kiinnitetty maisema -runon kaksi ensimmäistä säettä; ET-lehti. Nuottaruoho. Sininen hetki 25.1.20212; Raili Heikkilä, Hallan helmoista. Sininen hetki. Lähteissä runoilijat on mainittu samassa järjestyksessä kuin heidän runonsa ovat postauksessa.