Harvinainen lintuvieras Siperiasta

Jos syksyinen pähkinänakkelivaellus on ollut voimakas, lintulaudalle saattaa ilmaantua värikäs vieras. Näin kävi talvella 2014–2015, kun vaeltajalintuina tunnettuja nakkeleita (Sitta europaea) matkasi syksyllä idästä Suomeen. BirdLifen pihabongauksessa tammikuussa 2015 niitä ilmoitettiin lähes 400. Nakkeleilla on joukkovaelluksia muutaman kerran vuosisadassa, pienempiä kerran pari vuosikymmenessä. Pääosa saapuu idästä ja kaakosta, suurimmat joukot ohjautuvat Laatokan ja Äänisen kautta Itä- ja Pohjois-Suomeen.

 

On yleisesti tiedossa, että valtaosa maamme linnuista muuttaa talveksi lämpimämmille alueille varmistaakseen ravinnonsaannin ja selviytyäkseen kylmän vuodenajan yli. Toisin sanoen muuttolinnut viettävät eri vuodenajat säännöllisesti eri maantieteellisillä alueilla. Mutta ovatko vaelluslinnut sinulle tuttuja? Toisin kuin muuttolinnut, ne siirtyvät paikasta toiseen satunnaisesti esimerkiksi ravinnon perässä. 

Siperian keski- ja eteläosista Suomeen loka-marraskuussa vaeltavat linnut jäävät talvehtimaan meille ja nauttimaan lintulautojen antimista, kuten pähkinöistä, auringonkukansiemenistä ja talipalloista. Hyönteiset, toukat, kärpäset ja hämähäkit maistuisivat parhaiten, sillä ne ovat nakkelien ruokaa kesällä. Talvella linnut puolestaan syövät metsässä havupuiden siemeniä. Nakkeleita on tilastoitu 2000-luvulla vuosittain 50–500 yksilöä pihapiireissä ja puistoissa sekä lehti- ja sekametsissä, useimpina talvina ne ovat kuitenkin äärimmäisen harvalukuisia.

 

Näin pähkinänakkelin ensimmäisen kerran muutama vuosi sitten Lappeenrannassa Pappilanniemen ruokintapaikalla. Siniharmaa selkä, musta naamari ja vaalea vatsapuoli tekivät linnusta niin erikoisen näköisen, ettei sitä voinut sekoittaa muihin lintulajeihin.

Hieman talitiaista kookkaampi pähkinänakkeli on vilkas ja terhakka, jatkuvasti liikkeessä oleva lintu. Se nappasi ruokintapaikalta pikaisesti siemenen tai rasvapalan nokkaansa ja lehahti piilottamaan sitä. Nakkelihan on varastoija ja kiilaa saaliinsa tikarimaisella nokallaan kaarnanrakoseen. Lisäksi nakkeli on mestarikiipeilijä, joka liikkuu akrobaattina petäjien rungoilla. Se onkin ainoa pohjoinen lintulaji, joka kiipeää myös pää alaspäin. Tämän mahdollistavat voimakkaat jalat, joissa on poikkeuksellisen pitkät kynnet. Sen sijaan lintu ei käytä ollenkaan hyväkseen pyrstöä, kuten tikka ja puukiipijä tekevät.

Punaisen kirjan 2019 arviointikriteerien perusteella pähkinänakkelin uhanlaisuus on vaarantunut, koska kyseessä on pieni populaatiokoko. Tosin arviointikriteerien perusteella saatua uhanalaisuusluokkaa on laskettu yhdellä luokalla Suomen ulkopuolelta saatavan täydennyksen vuoksi.

 

Nakkeleita on kuitenkin kaksi toisistaan eroavaa alalajia; sen läntinen muoto on punaruskeavatsainen ja itäinen kauniin valkovatsainen. Lisäksi itäisellä pähkinänakkelilla on valkoinen silmäkulmajuova, ja usein myös sen otsassa on valkoista. Läntiset linnut pysyttelevät yleensä läpi vuoden samalla alueella, mutta itäiset vaeltavat joskus Suomeenkin saakka.

 

 

Kevään koittaessa valtaosa talvehtimaan jääneistä nakkeista katoaa, ja on ilmeistä, että ne siirtyvät takaisin kohti alkuperäisiä kotiseutujaan. Pähkinänakkeli ei siis kuulu suomalaiseen pesimälinnustoon.

 

Suomen lintuatlaksen mukaan Kannanarviota on turha lähteä veikkailemaan, ja pesivien parien määrä on hyvin oletettavasti sidoksissa maamme lähialueilta tulevien lintujen (Venäjän Karjala) pesimäkantojen kokoon ja vaihteluun. Valtaosa tuoreimmista atlaksen varmoista ja todennäköisistä pesinnöistä on itärajan tuntumasta, mikä sopii hyvin yhteen lajin leviämisreitin kanssa. Pähkinänakkeli pesii meitä lähinnä Ruotsissa, Eestissä ja Venäjällä, mutta meille Suomeen nämä läntiset linnut eksyvät harvoin, sillä ne eivät uskalla ylittää Itämeren kaltaista suurta vesialuetta.

Pohjoisen maan siunaus:
kevättalven
huikaiseva kirkkaus,
kaikkialle tulviva valo
vastustamaton.
Ja me kaikki
kaamoksen kurittamat
nousemme yön sylistä
päästäinen
oravan poika
perhosen toukka
uudestisyntyneinä.
Talvilinnun reviirilaulukin
pelkkää iloa. Kiitosta.

Maaria Leinonen

Lähteet: Antti Halkka, Suomen Luonto 3.2.2015; Apu-toimitus 7.11.2017; BirdLife Suomi; Hannu Jännes, Suomen luonto, linnut. Pähkinänakkeli; Juha Laaksonen, Koko perheen luontokirja; Juhani Lokki, Jörgen Palmgren, Suomen ja Pohjolan linnut; Juho Rahkonen, Apu 28.10.2018; Jyrki Leskinen, Umami 10.7.2018; LuontoPortti; Olavi Hildén, Suomen eläimet. Linnut; Olli Korhonen 6.10.2016; Pertti Koskimies, Suomen lintuopas; Punainen kirja 2019; Suomen lintuatlas 2003 - 2010, Ville Vepsäläinen; Maaria Leinonen, Ilo siltana päiväsi yli. Toivon ja valon runoja.