Kynttiläkuusi on tuttu näky Lapin postikorttimaisemista

Tähän aikaan vuodesta kuusi on odotettu vieras vihreine tuuheine oksineen, joissa loistavat kynttilät. Sen sijaan pohjoisessa itse kuuset ovat kynttilöitä.

Pitkät, paksun lumikerroksen peittämät kuuset ovat tuttu näky Lapin postikorttimaisemista, kun valkoinen vaippa peittää tienoot. Maamme pohjoisosat ovat ainoita paikkoja, joissa siperiankuusi eli kynttiläkuusi on yleisempi kuin metsäkuusi, jota myös euroopankuuseksi kutsutaan. Kynttiläkuusi on erittäin kapealatvuksinen ja lyhytoksainen verrattuna eteläiseen kuusiserkkuunsa. Se on myös euroopankuusta kapeampi, pienikäpyisempi ja jopa 20 metriä lyhyempi, mutta myös näiden kuusien välimuodot ovat Suomessa hyvin yleisiä.

 

 

Kynttiläkuusi on sopeutunut elämään arktisten olosuhteiden keskellä. Pohjoisessa yksi luonnonvalintaan vaikuttava tekijä on lumikuorma, minkä vuoksi leveäoksaisten kuusten sijaan metsämaisemaa hallitsevat kynttilämäiset kuuset. Tykkylumi on talvisin raskas taakka puille, sitä voi olla yhdessä kuusessa jopa kolme tonnia. Pohjoisen kynttiläkuuset ovat kuitenkin sopeutuneet tykkyyn. Niiden lyhyet, vain vähän ulkonevat oksat eivät katkea kovin helposti, tosin runtelee tykkylumi niitäkin.

Toinen tärkeä syy on, että pohjoisilla leveyksillä puita kasvaa harvemmassa. Niinpä kynttilämäinen kuusi pääsee pitkän latvuksensa avulla sitomaan alhaalta paistavan auringon valoa tehokkaasti, sanoo puun latvusmuodon ekologiasta väitöskirjansa tehnyt Helsingin yliopiston lehtori ja metsäekologian dosentti Timo Kuuluvainen.

 

 

Vuonna 2019 toimittajana, kirjailijana ja luontokuvaajana tunnettu Kimmo Ohtonen jakoi sosiaalisessa mediassa kuvan lumen peittämästä kynttiläkuusesta Kuusamon vaaroilla, kuvan alle hän oli kirjoittanut: ”Isona minusta tulee kynttiläkuusi”. Lukuisat ihmiset innostuivat kommentoimaan ja tunnustamaan rakkautensa karunkaunista vanhaa puuta kohtaan. Kimmo Ohtonen oli mennyt kuusamolaislähtöisen kirjailijan Tommi Kinnusen kanssa niin pitkälle, että he olivat alkaneet puolileikillään pohtia kynttiläkuusten faniryhmän perustamista.

 

Mikä kynttiläkuusessa sitten lumoaa? Kenties hämärä kuusikko heijastelee pohjoisen kansan melankolian sävyttämää mielenmaisemaa. Kimmo Ohtosen sanoin "Kun horisontti on jossakin tiheiden oksien takana ja valonsäteet eivät löydä meitä, hämärä metsä herättää alkukantaisia vaistoja. Ehkäpä se vie aikamatkalle esi-isiemme jäljille, kivikautisten ihmisten luokse, jotka elivät itseään mahtavampien luontokappaleiden keskellä. Ehkäpä ristiriita ihmisen ja luonnon välillä osaltaan selittää, miksi pohjoisen vanhat kynttiläkuuset vetävät ihmisiä puoleensa eri puolilta Suomea."

 

 

Metsäntutkimuslaitoksen mukaan Suomen metsistä vajaa neljännes on kuusimetsiä, joissa kasvaa peräti 27 erinäköistä kuusityyppiä. Lajin erikoistyypit poikkeavat toisistaan kasvutavan, neulasten värin tai rungon, kuoren ja käpyjen rakenteen perusteella. Varsinaisia kuusilajeja luontaisesti on tosin vain yksi, euroopanmetsäkuusi sekä sen alalajina siperianmetsäkuusi eli Lapin kynttiläkuusi. Joissain teoksissa siperiankuusi kuitenkin luokitellaan omaksi lajikseen.

 

 

Kuusi on sydäntalven ehdottomasti tunnetuin puu lähes kaikkialla maailmassa. Tosin Suomessa joulukuusiperinne on vielä melko nuori, sillä se alkoi yleistyä vasta 1800-luvun loppupuolelta. Sen sijaan esimerkiksi Saksassa on jo 1500-luvulla koristeltu huoneita joulun aikaan vihrein kuusenoksin, sittemmin oksat korvattiin kuusenlatvoilla ja kokonaisilla kuusilla. Kuusen nykyisen perinteen joulupuuna uskotaan siis olevan peräisin Saksasta.

 

Ensimmäinen julkinen kuusi pystytettiin Strasbourgiin 1605, joka oli tuolloin osa Saksaa. Saksassa joulupuuna pidettiin kuitenkin saksanpihtaa, jota nykyisin kasvatetaan myös pihoissa koristepuuna. Meilläkin tunnetussa saksalaisessa joululaulussa "Tannebaum" joulupuulla tarkoitetaan nimenomaan saksanpihtaa, josta on Suomessa käytetty lisäksi nimityksiä saksanjalokuusi ja saksankuusi. Saksalaiset ovat sittemmin vieneet joulupuuperinteen myös Amerikkaan.

Metsän kynttiläkuuset
taiot tummiksi pylväiksi
sinistä taivasta vasten
silloin tällöin
auringonpunalla koristelen.

Hämyisän sinistä katsettasi
lepuuttelet maiseman rauhassa.
Anteliaasti tarjoilet rohtoa
sinisestä maljasta…

Elma Kunnari

Lähteet: Jukka Ukkola, Suomen Kuvalehti 24.12.2010; Kimmo Ohtonen, Kilpailu valosta: Metsäkuusen tarina. Apu 14.4.2019; Luke Luonnonvarakeskus; LuontoPortti; LuontoPortti. Verkkolehti; Lusto Suomen Metsämuseo. Kysy museolta.fi; Mustila. Arboretum; Sari Jantunen 21.8.2015; Elma Kunnari, Lapin kaamos -runon ensimmäinen ja viimeinen säe. Sallan tiedotuslehti 3/2016.