Mikä ihme tarttui minua jalasta? Säikähdin ja uin nopeasti mökkirantaan. Myöhemmin halusin lähteä paikallistamaan tuon jalkaan tarraajan, ja niinpä soudimme katselemaan tarkemmin veden alla näkyvää kasvillisuutta. Silloin näin ne pitkät varret, jotka olivat takertuneet minuun aamu-uinnilla. Kyseessä on ärviä, joita esiintyy Suomessa esiintyy neljää eri lajia: ruskoärviä, kiehkuraärviä, kalvasärviä ja tähkä-ärviä.
Ärviälajeista ruskoärviä on ylivoimaisesti yleisin. Sekä kiehkura- että kalvasärviää kasvaa niukalti Suomen järvissä ja tähkä-ärviää esiintyy vain Itämeren rannoilla. Hennon ruskoärviän yleisyys johtunee siitä, että se on tyytynyt karumpiin ja avoimempiin rantoihin kuin muut ärviät. Se onkin niukkaravinteisten, ruskeavetisten järvien tyyppikasveja koko maassa. Kasvi suosii enintään metrin syvyistä vettä, mutta saattaa venyttää vartensa pidemmäksikin. Tällaisia kasveja sanotaan uposlehtisiksi.
Kasvin kellertävän punaruskea varsi pysyy kokonaan vedessä, vain kukat nousevat vedenpinnan yläpuolelle. Ruskoärviän juuret ovat järven pohjassa, ja valtaosa lehdistä kasvaa upoksissa.
Vedestä nostettaessa lehdet menevät enimmäkseen suppuun sekavaksi vyyhdeksi. Ruskoärviän latinalainen nimi on Myriophyllum alterniflorum, jossa ensimmäinen sana on ärviöiden yhteisnimi, joka tarkoittaa suomeksi kymmentuhatlehtistä tai lehtimäärältään lukematonta. Kasvin kiehkuroina varressa kasvavat lehdet ovat neulasmaisen ohuita ja pariliuskaisia.
Ärviä kukkii heinä-elokuussa valkein tai punertavin kukin. Sen latinankielisen nimen loppuosa tarkoittaa kukkien vuorottaisuutta, sillä ylemmät kukat asettuvat kukkavarteensa vuorottain.
Pieni ruskoärviä ei muodosta tiheitä kasvustoja vaan kasvaa harvakseltaan avoimella pohjalla. Se on hyvin herkkä vesien likaantumiselle ja katoaakin vesistön rehevöityessä järvisätkimen ohella vesikasveista ensimmäisenä.
Uposkasvillisuuden esiintyminen on luonnollista ja yleensä ekologisesti terveen järven merkki. Uposkasvit kilpailevat ravinnosta levien kanssa ja tarjoavat leviä kuluttavalle eläinplanktonille hyvän suojapaikan saalistajia vastaan, niinpä rehevöityneissä ja umpeenkasvaneissa kohteissa voikin olla tarve vain paikallisiin kasvien poistoihin.
Uposlehtisten kasvien poiston tehosta ja pitkäaikaisista vaikutuksista on toistaiseksi melko vähän tietoa, niinpä Ympäristökeskus varoittaakin, että liiallinen uposkasvillisuuden poisto voi lisätä leväkukintojen riskiä, koska ravinteet päätyvät levien käyttöön.
Meillä ärviöitä on rannassa niin vähän, ettei niiden poistamiseen ole tarvetta. Jos uposkasveja tuntuu kuitenkin olevan liikaa, ne voi poistaa pieniltä alueilta alkukesällä haravan avulla ja uudestaan loppukesän aikaan. Koska ärviät voivat lisääntyä varren palasista, niitä ei kuitenkaan suositella niitettäväksi.
luontoäidin sydän lyö tiuhaan, keskipisteessä taivaan ja maan
Ja niin jylhä on rivistö kuusten, joka rantoja reunustaa
pitää suojassaan aarretta suurta, vettä rantaa rakkaimpaa
Maria Paldanius
Lähteet: Janne Lampolahti, Ärviäiskasvit. Suomen luonto. Kasvit; Jarkko Leka. ProAgria. Maa- ja kotitalousnaiset. Valonia 9.12.2016; Jarmo Ruuhamo. www.kalastusseura.fi; Otavan värikasvio, Björn Ursingin Fältflora, Suomen oloihin sovittanut Ilmari Hiitonen; peda.net. eBiologia7; Suomen ympäristökeskus; Suomen luonto. Blogi: Vuosi luonnossa 10.7.2020; Wikipedia; Maria Paldanius, Loppuosa runosta Kelluvan kehdon lapset. Yle. Runoja järvistä 5.
Tuttu kasvi, mutt enpä ole aiemmin tiennyt edes sen nimeä. Kiitos.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi :) Anu.
VastaaPoistaLuulenpa, että ärviä on useimmille järvessä uineille tuttu kasvina, mutta nimenä vieras.
Terveiset itäisestä Suomesta! Etsimme laosenlapsen kanssa nimiä kasveille - hänen on kuvattava 35 kasvia, nimet suomeksi ja latinaksi sekä kasvupaikka. Vesikuusesta olen puhunut, kun olen rauhoitellut lapsenlapsia jalkojen ympärille kietoutuvista kasveista, mutta nyt aloin tarkemmin katsoa, niin ruskoärviähän se ilmiselvästi on. Järvessämme kasvaa myös nuottaruoho, joten puhtaana on säilynyt vesi noin 50 m. syvässä kapeassa alle 10km pitkässä järvessämme.
VastaaPoistaKiitos Marjaleena.
VastaaPoistaLapsenlapsellasi on iso ja mielenkiintoinen työ kerätä 35 kasvia. Arvostan sitä, että koulu pistää nuoret tutustumaan kasvien mielenkiintoiseen maailmaan.
Minulla oli aikoinaan kerättävänä niitä vielä enemmän, tykkäsin siitä hommasta.
Lapset pelkäävät monesti ruskoärviää uimareissuillaan. En minäkään lapsena sen nimeä tiennyt.
Upeaa, että järvenne on säilynyt kirkasvetisenä!
Anteeksi, nimesi on Marjalee - kaunis. Kirjoitin eilen epähuomiossa väärin.
VastaaPoistaEi anteeksi pyydettävää - kuulun siihen ikäpolveen, jossa oli Leenoja paljon. Joillekin opettajille uskalsimme mennä istumaan peräkkäin - 5 Leenaa - ja kun opettaja kysyi yhdeltä Leenalta, nousimme kaikki vastaamaan. Marjalee onkin vain nimimerkki ja koottu Leena Marjatasta. Olen itsekin kerännyt kouluaikoinani reilun 100 kasvia ja lisäksi serkkupojan kasvit. Parhain hetki muistoissani on, kun olin ajanut pyörällä yli 10km:n päähän kodistani, tuli puro vastaan ja lähdin kävelemään sen rantaa. Poikettuani syvemmälle metsään pehmeä sammal peitti mättäät ja isot kuuset loivat hämärän tunnelman. Ja yhtäkkiä näin erään ison kuusen alla valkoisen kukinnon, en tuntenut kasvia, mutta sen löytämisessä oli kuin jotain taikaa. Sain selville kotona, että kasvi oli yövilkka. Ja kun tietää kasvin vaatimukset kukintaan, niin hienoa sen löytäminen olikin.
VastaaPoistaKiitos kivasta kommentista Marjalee. Onnellista nimipäivää torstaina Leena!
VastaaPoistaJuuri noin, Leenoja, Tarjoja ja Pirjoja oli paljon.
Upea muisto - kiitos, kun jaoit kanssani tuon yövilkan löytämiseen liittyvän tunnelman. Mieleeni ei juuri nyt palaudu samanlaista kokemusta, mutta iloitsen jokaisesta uudesta kasvilöydöstä, ja niitä on paljon. Olen kotoisin Pohjois-Savosta, siellä on osittain eri kasvit kuin täällä Etelä-Karjalassa.