Oravanpojat leikkituulella

Eräänä aurinkoisena toukokuun lopun aamuna huomasin kotipihan kuusessa liudan oravanpoikia, jotka vilistivät rungolla jalat kaarnalla rapisten. Ne näyttivät olevan kuin kotonaan, olipa pää sitten ylös- tai alaspäin. Oravanpojat kiusoittelivat toisiaan, leikkivät hippasta ja pursusivat sitä elämäniloa, jota kaikki pienokaiset tuottavat ylen määrin. Näin enimmillään neljä pörröhäntää eli pesällisen verran poikasia.

 

Hyvinä kuusen siemenvuosina oravan pesiminen alkaa jo huhtikuussa, tavallisesti se kuitenkin synnyttää toukokuussa kahdesta viiteen poikasta. Huonoina vuosina oravanpoikia on vain yksi, erinomaisina jopa tusinan verran. Oravalla on suuri poikaskuolleisuus, mitä paikkaa se, että naaras voi enimmillään synnyttää jopa kolme poikuetta kesässä.

 

Oravalapset ovat ensimmäiset kymmenen päivää kuin karvattomia, pitkähäntäisia hiiriä, joilla on suhteettoman suuret käpälät. Poikasten silmät avautuvat noin neljän viikon ikäisinä, jolloin niille on kasvanut jo tiheä ruskea turkki. Emo imettää poikasia reilut kaksi kuukautta. Oravanpojat kömpivät pesästä ulos viimeistään puolentoista kuukauden ikäisinä, mutta täysikasvuisia niistä tulee vasta viiden kuukauden ikäisinä.

 

Oravaa sanotaan hyvällä syyllä suomalaisten lempilapseksi, villiksi lemmikiksi. Koska oravat ovat Suomen nisäkäslajistossa ainoa aidosti päiväaktiivinen laji, niitä on helppo seurata. Orava nukkuu yöt ja lähtee vasta päivän valjettua liikkeelle, tosin se viettää siestaa päivällä. Nämä oravanpojat näin jo kuuden aikaan leikkimässä kirkkaassa aamuauringossa.

 

Kun leikit on leikitty, tulee nälkä. Oravat löytävät käpyjen uumenista ravintopitoisia siemeniä heinäkuusta syksyyn ja pitkälle talveen. Kuusi onkin oravakansan tärkein puu, antaahan se sekä perusravinnon että hyviä pesäpaikkoja.

 

Elämän perustaitojen harjoittelu on oravalapselle rankkaa. Sen täytyy pitää pitkiä lepotaukoja ja palata kotipesään lepäämään, ehkä myös nauttimaan emon maitotarjoilusta. Sitten kisailu ja elämän opettelu jatkuu jälleen.

Olipa pikkuinen oravanpoika
kotona Kuuselassa.
Pitkät sen korvat ja pörröinen häntä
pystynä kiikkumassa.
Osasi hyppiä puusta puuhun
kuoria käpyjen siementä suuhun.
Oksilla mukana siskot ja veikot
leikissä vilkkahassa. 

Hilja Haahti

Lähteet: Arto Kurtto, Lasse J. Laine, Seppo Parkkinen, Markku Varjo, Suomalaisen luonto-opas; Benjam Pöntinen, Metsälehti 17.2.2017; Hirvikota. hirvikota.wordpress.com 22.4.20; Riistakolmiot.fi; Teppo Lampio, Orava. Suomen eläimet. Nisäkkäät; Timo Nieminen, Kotiliesi 3.12.2019; Wikipedia; Hilja Haahti, Oravasatu, osa runosta.