Tammikuussa karhu kääntää kylkeään

18 tammikuuta 2020

Ennen juliaanista kalenteria Roomassa käytettiin varhaisesta historiasta periytyvää kymmenkuista kalenteria. Sen mukaan vuosi alkoi maaliskuussa kevätpäiväntasauksesta ja päättyi syksyllä, mutta talvi ei kuulunut vuoteen. Julius Caesar otti 1.1.46 e.Kr. käyttöön  kaksitoistakuisen juliaanisen kalenterin, jonka myötä tammikuusta tuli vuoden ensimmäinen kuukausi.


Tammikuu on ruotsiksi januari, viroksi jaanuar, englanniksi January ja venäjäksi Январь (janvar). Sanat pohjautuvat tammikuun latinankieliseen nimeen mensis ianuarius. Roomalaisten januarius-nimi tulee kaksikasvoisesta Janus-jumalasta, joka katsoo vuoden ensimmäisenä kuukautena samalla kertaa sekä menneeseen että juuri alkamassa olevaan vuoteen.

Suomen kielessä sana tammi on tarkoittanut napaa tai akselia. Kalevalassakin mainittu taivaantammi tarkoitti siis taivaanakselia eli kuvitteellista akselia, jonka ympäri taivaankansi pyöri. Tammikuu merkitsi siten kuukautta, jossa vuoden vaikein ajankohta, talvi, oli puolivälissä. Sanonta talvenselkä voidaan ymmärtää niin, että keskitalvella ollaan vuodenkierron korkeimmalla kohdalla eli selässä ja sieltä lähdetään kohti kevättä. Sananparsissa Heikin päivä mainitaan "talvennavaksi", jolloin Heikki lyö kurikalla talven selän poikki.


Monissa tammikuuhun liittyvissä sanonnoissa oli merkityksenä juuri se, että talvikausi tuli puoliväliin. Minäkin kuulin lapsena aikuisten toteavan, että karhu kääntää kylkeään Heikin-päivänä 19.1. Tähän liittyy kuulemani sanonta "Talvi puolessa, nälkä suolessa". Samanlaisia uskomuksia oli myös Paavalin päivästä. Sanottiin nimittäin, että 25.1. mennessä oli satanut puolet talven lumista. Tänä vuonna asiat ovat kuitenkin toisin ainakin lumettomassa Etelä- ja Keski-Suomessa!

Vanhan kansan uskomuksissa on sen verran todellisuuspohjaa, että vuoden kylmin ajankohta sattuu muutamia viikkoja talvipäivänseisauksen (22.12.) jälkeen eli tammikuuhun. Tammi- ja helmikuu ovatkin vuoden kylmimmät kuukaudet pohjoisella pallonpuoliskolla. Kansan suussa kulkevan tiedon mukaan leutoa tammikuuta seurasi kylmä helmikuu ”Kun tammikuulla loskaa, niin helmikuulla kostaa.” Lähipäivien säästä tieto saatiin pihapiirin variksilta: Jos varis raakkui sydänkuulla aamulla, tuli nuoskakelit. Jos taas iltasilla, tuli pakkaset.

 
Talvisessa metsässä voit kohdata tiaisten lisäksi tikkoja, pyitä ja teeriäkin. Talvilinnut sekä satunnaistalvehtijat ovat hakeutuneet jo aikoja sitten ruokintapaikoille, niinpä meidänkin pihassa käy kova vilske - viidestä kuuteen eri lintulajia voi ruokailla päivittäin automaateilla ja lyhteellä. Tammikuun lopussa järjestetään vuosittainen Pihabongaus, jonka avulla kerätään tietoa talvilinnuston levinneisyydestä ja lukumäärien vaihtelusta. Oletko jo edellisinä talvina osallistunut lintujen seurantaan?

Tammikuu on hyvää aikaa tähtitaivaan tarkkailuun, sillä Etelä-Suomessakin pimeää riittää 14 tuntia ja Pohjois-Suomessa lähes 16 tuntia. Sinä aikana tähtitaivaan ilme muuttuu täydellisesti, koska illalla länteen laskevat tähtikuviot ehtivät nousta idästä ennen aamunkoittoa.

 
Lunta oli joulu-tammikuussa koko maassa ajankohtaan nähden tavanomaista vähemmän eikä Etelä-Suomessa lainkaan, toisaalta Lapissa sitä oli paikoin ennätyksellisen paljon. Viikkoja jatkuneiden leutojen säiden takia etelässä ei ole vieläkään alkanut terminen talvi. Sen määritelmähän täyttyy, kun vuorokauden keskilämpötila on pitempiaikaisesti nollan alapuolella. Ylen meteorologi Matti Huutosen mukaan lauhat ilmat näyttävät edelleen jatkuvan pidemmissä ennusteissa.

Haluaisin sanoa sinulle paljon,
minulla vaan ei ole
mitään sanottavaa.

Haluaisin antaa sinulle paljon,
minulla vaan ei ole
mitään annettavaa.

Katsoin talviaamun
punahehkuista kajoa
taivaanrannalla.
Se herätti mieleni.

Katsoin talvipäivän
loistavaa aurinkoa
ylhäällä taivaalla.
Se häikäisi sydämeni.

Katson iltapäivän
laskevaa aurinkoa
lumisten puiden
latvoissa.
Nyt tiedän.

Annan lahjaksi
aamunkajon
ja loistavan
auringon säteen.

Nosta katseesi
auringon kultaamaan
latvaan ja katso,
kuka kirjoittikaan
sinne sanat:
Jokainen päivä elämässäsi
on suuri lahja itsellesi. 

Eila Hietaniemi 

Lähteet: Anssi Alhonen, Taivaannaula; Asko Palviainen, Yliopiston almanakkatoimisto 12.1.2017; gamma.nic.fi, Yleistä kalentereista; Helsingin Seudun Lintutieteellinen Yhdistys Tringa ry; Matti Konttinen, Yle Uutiset 2.1.2020; Ortodoksinen kirkko; Tunturisusi, tammikuu; Tähtitieteellinen yhdistys Ursa; Wikipedia; Eila Hietaniemi, Lahja sinulle, minulle. Tammikuun runo 2013. Lapin Kirjallisuusseura, Kuukauden runot.

4 kommenttia

  1. Hei. Mielenkiintoinen teksti taas ja upeat kuvat.
    Tämä blogi on todella hieno!
    Hyvää sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos Anu kommentistasi :)
      Kiitoksia, samoin sinulle leppoisaa sunnuntaita edelleen!

      Poista
  2. Hyvä kirjoitus! Tänä vuonna täällä eteläisemmässä Suomessa eivät vanhat talvisanonnat taida oikein päteä. Tai mistä sitä tietää, vaikka puolet talven lumista olisi jo tässä - aika vähän on enää edessä.

    VastaaPoista
  3. Kiitos M.T. kommentistasi. Vanhat sanonnat eivät taida nyt pitää paikkansa puolessa Suomessa. Juuri kuulin radiosta luontokeskuksen johtajan sanovan, että lunta tulee vielä. Tilastojen mukaan lumipeite on paksuimmillaan maaliskuun ensimmäisellä viikolla. Lunta todella kaipaan ja kaivataan.

    VastaaPoista