Talvikuusta tuli joulukuu

Maassamme kuukausien nimet ovat säilyneet niiden suomenkielisessä muodossa. Ainoa nuorempi lainasana on joulukuu, jonka alkuperänä on muinaisskandinaavinen jól eli nykyruotsin jul. Joulukuun alkuperäinen nimi talvikuu muuttui vasta 1600–1700-luvulla, kun joulu nousi kekrin ohi vuoden tärkeimmäksi juhlaksi.

Joulunaika alkaa joulukuun jälkipuoliskolla ja kestää tammikuun alkupuolelle, sitä kuvaa tuttu sanonta Hyvä Tuomas joulun tuopi (21.12.), paha Nuutti pois sen viepi (7. tai 13.1.). Sekä Hämeessä että Uudellamaalla on kehotettu lopettamaan työt ja aloittamaan joulu sanoin Tuomaasta housut naulaan ja alkaa joulurauha.

 

Tuomaan päivän ja joulun välistä aikaa on laajalla alueella Suomessa sanottu pesäpäiviksi, joiden aikana auringon sanotaan olevan kolme päivää kannallaan eli pesässään. Noihin päiviin sijoittuu myös pohjoisen pallonpuoliskon lyhin päivä, talvipäivän seisaus sunnuntaina 22.12. Jos aurinko ei pesäpäivinä näyttäydy, on uskomuksen mukaan tulossa sateinen kesä. On ollut erittäin pilvistä, leutoa ja harmaata koko joulukuun ajan. Forecan tuoreen kuukausiennusteen mukaan sää jatkuukin tavanomaista lämpimämpänä vuoden loppuun asti.  

Joulu on ollut ja on ilon juhla. Jouluna syödään hyvin, saunotaan ja muistetaan läheisiä sekä poisnukkuneita, ennen vanhaan myös kotieläimiä ja haltijoita. Joulukuussa ei ennen aikaan ole juuri ennustettu tulevan talven säitä. Lähiaikojen säämuutoksia kuitenkin tutkailtiin, koska ne olivat tärkeitä matkustamisen ja monien arkisten töiden kannalta. Ihmisten kannalta sopivimpana pidettiin kohtuullista suojasäätä, mutta toisaalta leudon joulukuun sanottiin ennustavan maaliskuisia pakkasia.

Nykyisin meteorologit kertovat tulevan sään, eikä meidän ole tarpeen tutkailla luonnon merkkejä. Tilastojen mukaan elämme joulukuussa vuoden myrskyisintä aikaa, sillä silloin myrskyää 3,7 päivänä. Nyt joulunalusviikolla saimmekin lumimyräkän, paikoin jopa kunnon myrskyn! 

 

Joulukuussa kukkakasvit ovat jo laonneet jäätyään lumen alle, näkyvillä ovat vain pientareiden kuivuneet mesiangervot ja koiranputket, pujot ja ohdakkeet tai ruosteenruskeat hevonhierakat (kuva alla). Nämä ruohovartiset talvisiementäjät eli talventörröttäjät ovat muisto menneestä kesästä.

Törröttäminen on yksi tapa lisääntyä, kun siemenet jäävät kiinni ruohovarteen ja leviävät vasta talven lumituiskuissa. Siemeniä syöville pikkulinnuille ne ovat tietysti tärkeä ravinnonlähde. Kullakin talvilinnulla on oma suosikkinsa, urpiaiset pitävät mesi­angervon siemenistä, punatulkut pujoista ja tiklit karhiaisista. Peippolintuihin kuuluvan värikkään tiklin tieteellinen nimi Carduelis carduelis viittaakin karhiaisten sukuun Carduus. Toki tikleille kelpaavat myös ohdakkeet, jotka samoin maistuvat vihervarpusille. Niinikään kulttuurimaiseman eloisat peippolinnut hempot syövät mielellään hierakan siemeniä.

 

Järvien jäätyminen pakottaa viimeistään joulukuussa jäljellä olevat vesi- ja lokkilinnut etsimään sulaa vettä etelämpää. Etenkin laulujoutsenten syksyn viimeinen muutto on mahdollista ennustaa säätiedotusta tarkkailemalla. Kun Keski-Suomen lahdet jäätyvät ja pellot saavat lumipeitteen, loputkin joutsenet lähtevät kohti Keski-Euroopan talvehtimisalueita.

Hyönteissyöjälinnuille ei joulukuussa ole enää ravintoa tarjolla, niinpä ne ovat syksyn mittaan siirtyneet lämpimille seuduille.  Hyvänä marjavuonna voit nähdä joulukuussa pihlajissa valtavia tilhi- ja rastasparvia, huonoina et edes yhtä räkättirastasta. Metsässä on hiljaista, vain tiaiset ja punatulkut ääntelevät kuusenhakuretkellä.

Talvilintulaskentojen perinteikäs joulukierros tehdään joka vuosi ensimmäisen joulupäivän ja loppiaisen välillä. Laskennan tavoitteena on selvittää talvilintujemme levinneisyyttä, yleisyyttä ja elinympäristöä, samoin muutoksia ja muutoksiin vaikuttavia tekijöitä sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä.

 

Tähän aikaan vuodesta terminen talvi alkaa myös Etelä-Suomessa. Joulu–tammikuussa talviunta nukku­vat nisäkkäät ovat vaipuneet uneen. Karhu majailee metsässä kuusen alla, majava lammen keskellä risukasamajassa ja mäyrä maaluolassaan. Siili ja koivuhiiri vaipuvat unta syvempään tilaan, horrokseen. Riistaeläinten joulurauhasta ei ole säädetty pykäliä, mutta tapa kuuluu hyvään metsästyskulttuuriin. Myös riistalle voi kattaa joulupöydän. Vaikka luonnossa on vielä hyvin syötävää, voi lisäruokintapaikoille viedä jo nyt evästä. Hirvet ja pienet hirvieläimet havaitsevat paikan ja osaavat tulla hakemaan ruokaa, sitten kun se on tarpeen.

 

Taivaallisesta kuusta riippumaton kahdentoista kuukauden järjestelmä vakiintui maahamme kristinuskon myötä. Nykyiset, Agricolan ajoilta olevat kuukausien nimet yleistyivät painettujen kalenterien mukana. Agricolan Rucouskirian vuonna 1544 painetussa jokavuotisessa kalenterissa nimittäin käytetään jo nimityksiä tammikw, helmenkw, maliskw, hwchtikw, toukokw, kesäkw, heijnekw, mätekw eli kyluökw, syyskw, locakw, marraskw ja talvijkw. Mätä- eli kylvökuu vaihtui kuitenkin 1600-luvulla elokuuksi ja talvikuusta tuli joulukuu.

Eurooppalaisista kielistä alkuperältään omankielisiä kuukauden nimiä on suomen lisäksi ainakin hollanniksi. Muissa kielissä joulukuulla on latinankielinen tausta december. Saksaksi joulukuu on nimittäin Dezember, englanniksi December, viroksi detsember, jõulukuu ja venäjäksi декабрь (dekabr). Nimi december viittaa siihen, että joulukuu oli muinoin kymmenes kuukausi (decem=kymmenen).

Rakastan tätä pimeää ja kylmää,
erityisesti näitä vuoden viimeisiä viikkoja kun aamuisin on vielä kymmeneltäkin hämärää, kun ilta tuntuu alkavan kolmelta,
kun taivas on vuorotellen musta ja sininen ja talot piirtyvät vakaina sitä vasten, ikkunoista hehkuu valoja,
on rauhallinen, turvallinen olo.
En nuku paljon mutta syvemmin, jaksan keskittyä asioihin. Ajattelen kokonaisemmin kun maailma kohisee vähemmän.
Tiedän, että tämä jatkuva hämärä on monelle vaikea, en ole ehkä koskaan ymmärtänyt miksi, ehkä olen tullut sillä tavalla sokeaksi. ---

 

Helmi Kekkonen

Lähteet: Anssi Alhonen, Taivaannaula; Birgitta Vuorela, Mirva Ekman, Yle Uutiset 20.12.2013; Helmi Kekkonen, Joulukuu 8.12.2018; Ilmatieteen laitos; Kustaa Vilkuna, Vuotuinen ajantieto; Kysy kirjastonhoitajalta. Kirjastot.fi 9.12.2013; Lukemisto, Sanakirja.org; Markus Mäntykannas. Foreca. Sään takaa blogi 7.12.2018; Luomus; Markus Mäntykannas. Foreca 19.12.2019; Tieteen kuvalehti; Tringa, Helsingin Seudun Lintutieteellinen Yhdistys ry; Turun Sanomat 15.3.2008; tunturisusi.com; Suomen Luonto 14.12.2018; Helmi Kekkonen, Joulukuu 8.12.2018.