Loka-marraskuun vaihde on kutumuikkujen ja suppilovahveroiden aikaa. Meillä se on myös entisten työkavereiden kohtaamisen aikaa, jolloin kokoonnumme Saimaan saareen herkuttelemaan syksyisen metsän ja veden antimilla.
Tänä vuonna mökille saikin veneillä kieli keskellä suuta, sillä tavanomaista matalammalla oleva vesi paljasti runsaasti kiviä. Myös ranta oli karannut kauas, joten saunojilla oli pitkä matka kahlattavanaan, mikäli halusivat veteen vilvoittelemaan.
Vieraiden asetuttua taloksi joimme kupit kuumaa ja lähdimme lähimetsään kisailemaan siitä, kuka löytää ensimmäisenä suppilovahveron. Olet saattanutkin huomata, että kun näet yhden suppiksen, näet niitä kohta kymmenen tai kaksikymmentä lisää! Suppilovahverot ovat paikkauskollisia, niinpä kiertelimme tuttuja polkuja ja pengoimme polunvarsia. Raikkaassa syysmetsässä kuljeskelu oli hyvää liikuntaa ja ilma raikasta hengittää. Ennen pimeän tuloa kalamiehet riensivät vielä laskemaan muikkuverkot Saimaaseen.
Seuraavana aamuna miehillä oli kiire lähteä heti päivän valjettua katsomaan, onko Ahti antanut antejaan. Tuskin meni puolta tuntia, kun kalastajat jo kantoivat muikkuja notkuvat verkot veneestä pihamaan narulle roikkumaan. Eräs meistä toimi laskurina ja hänen mukaansa yhdessä verkossa oli peräti 135 muikkua ja muissa kolmessa verkossa kai jotakuinkin saman verran.
Näillä ulkotöillä aloitettiin päivä. Sen jälkeen pääsimme tositoimiin, sillä sienet oli siistittävä, mäti käsiteltävä, muikkuja savustettava ja monta muuta puuhaa tehtävänä ennen pimeän tuloa. Hommat sujuivatkin nopeasti, sillä meillä oli innokkaita tekijöitä saunan lämmittäjästä alkaen. Joukossamme oli myös taitavia kokkeja, niinpä kaloista ja sienistä valmistui herkullisia aterioita. Vaikka ruoka tehtiin pääosin luonnonantimista, olivat vieraamme kaiken varalta ottaneet mukaansa repullisen herkullisia tuomisia - kalatiskin muikut he olivat kuitenkin jättäneet kauppaan!
Kolme yhteistä päivää meni nopeasti. Verkot oli laskettu toiseksikin yöksi järveen ja sienipaikat kierrelty vielä kertaalleen. Tänä syksyisenä viikonloppuna saimme vaihtaa kasapäin kuulumisia, nauraa sydämemme kyllyydestä ja syödä paljon hyvää ruokaa. Kun kotiinlähdön aika koitti, makuupussit ja reput pakattiin veneeseen, joka vei vieraamme saaresta takaisin mantereelle. Kiitos vierailusta – nähdään taas ensi syksynä!
Tervaleppä kumartaa yli rannan kivisen
Kohta lehden viimeisenkin aika tullut on
Työnnän veteen soutuveneen
Lähden soutamaan
Syksyiselle järvelle verkot kokemaan
--
Kuulakkaassa ilmassaJo talven tulon aavistan
Ei saaliistakaan väliä kun koen tunnelman
Kylmä vesi kohmeeseen jos sormet saanut on
Eipä haittaa rannalle teen pienen nuotion
Ei syksy ole surua...
Lähde: Mikko Perkoila. birgitmummu.vikki.fi/Runous/Syysrunot.
No, tulipas kaloja! Lapsena isä saattoi ostaa ison määrän tuoreita muikkuja torilta ja sitten jännityksellä niitä sitten perkaamaan, että onko mätiä vai ei. Uskomattoman paljon yleensä oli. Opimme jo lapsena arvostamaan sitä herkkua! Kaupassa sen verran kallista, että on jäänyt ostamatta!
VastaaPoistaKiitos kommentistasi Tillariina. Sinullahan on hauskoja lapsuuden muikkukokemuksia!
PoistaPohjoissavolainen isäni oli armoton kalamies - ei tosin muikkujen, mutta niitä saatiin muilta kalamiehiltä. Mieheni puolestaan pyytää syksyisin Saimaasta muikkuja mahdottomasti. Niitä jopa jäädytetään pienessä vesimäärässä pusseihin, kuhunkin 16 muikkua. Niissä riittää syömistä riittää koko talveksi.
Mäti tosiaan kerätään talteen ja syödään jouluna sekä laskiaisena blinien kanssa.
Tuollaiset yhteiset kohtaamiset ystävien kesken ovat elämän suola.
VastaaPoistaJa todellakin, Saimaalla on vesi tänä vuonna harvinaisen matalalla. Olin viime viikonloppuna Savonlinnassa, enkä muista, koska olisi ollut niin leveästi kivirannat näkyvissä.
Kiitos kommentistasi Blue Tit. Järvien vesi lienee ympäri Suomea erittäin matalalla. SE vaikuttaa myös pohjavesiin, ihmisten kaivoihin ja menneen syksyn sienisaaliisiin.
VastaaPoistaSinäkin näit uskomattomat rantakivikot Savonlinnan-matkallasi.
Niin se on, että iloiset yhteiset tapaamiset kantavat pitkälle arkeen!