Marraskuussa talvi tekee tuloaan

Marras, tuo salaperäiseksikin luonnehdittu kuukauden nimi on mitä ilmeisimmin arjalainen lainasana yli kahden tuhannen vuoden takaa. Nimen syntytarinasta on monta selitystä, mutta varmimpana joukosta erottuu kirjailija, tutkija Karl Axel Gottlundin antama ja professori Arvi Korhosen perustelema selitys. Hänen mukaansa nimi juontuu luonnonsuhteista, mitä kuvaavat sanontatavat maa on martaana, maa makaa martona eli kuolleena odottamassa lunta peitokseen. 
 

 

Marraskuu riisuu maiseman. Halla on vienyt viimeisetkin kukkaset pihoilta ja pientareilta. Värikylläinen ruska on tippunut lehtipuiden juurelle ja oksat ovat paljaat. Kun ajelet pitkin maaseutua, näet mustia kynnöspeltoja, jotka on käännetty lepäämään talven ajaksi.

 

 

Marraskuussa suurin osa muuttolinnuista on jo jättänyt Suomen, mutta muun muassa urpiaisilla ja monilla vesilinnuilla muutto on yhä kesken. Eilen näin neljän aikuisen ja kolmen poikasen parven uiskentelevan vielä Saimaalla. 

Olen huomannut marjoja syövien lintujen määrän olevan joinakin vuosina runsas näin myöhäissyksylläkin. Jos pihlajissa on marjoja, kiertelevät räkättirastas- ja tilhiparvet niitä syömässä. Toisinaan voit tavata myös taviokuurnia pihlajia tyhjentämästä.

Nyt alkaa olla se aika, jolloin lintujen ruokintapaikat saavat ensimmäiset vieraansa. Niinpä laitoin loka-marraskuun vaihteessa osan ruokinta-automaateista paikoilleen. Vilskettä on sen jälkeen riittänyt, kun sini- ja talitiaiset sekä pikkuvarpuset käyvät aterioimassa, närhikin on löytänyt tiensä talipalloille.

Marraskuussa järvien jäätilanteessa on suurta alueellista vaihtelua. Syksyllä 2018 suuret järvet jäätyivät selvästi normaalia myöhemmin, mitenhän käynee tänä vuonna. Nyt marraskuun alkupuolella näin lampien ja pienten järvien saaneen jääpeitteen Mikkelistä pohjoiseen, mutta etelämpänä vesisateet taitavat pitää alueet vielä toistaiseksi sulina.

 

Etelä-Suomessa päivänvalo vähenee marraskuun aikana kahdella tunnilla. Utsjoella puolestaan alkaa marraskuun lopulla kaamos, jota kestää tammikuun loppupuolelle saakka.

Tuulinen ja vetinen marraskuu on ehkä vähiten rakastettu kuukautemme. Etelä- ja lounaisrannikolla se onkin vuoden toiseksi sateisin kuukausi. Matalapaineet pitävät päivät pilvisinä ja harmaina, jolloin valon vähäisyys korostuu entisestään. Etelä-Suomessa aurinko paistaa marraskuussa keskimäärin tunnin päivässä, lisäksi lumen puute saa harmauden tuntumaan ankealta.

 

Suurimmassa osassa Suomea uskotaan, että marraskuun talvi ei kestä, mutta loka- ja joulukuun talvi kestää. Esimerkiksi Loimaalla on sanottu "Jos marraskuussa talvi tulee, niin se ei ole pysyväinen" ja Värtsilässä "Jos ei lokakuussa talavi tule, ei se tule marraskuussakaan". Tänä vuonna saimme eri puolilla Suomea esimakua talvesta jo lokakuussa.

Oletko huomannut, että marraskuun nimipäiväsankareihin on liitetty perimätietoa talven tulosta:

• Jo lapsuudessani opin sanonnan Martti maita vahvistaapi (10.11.)

• Marraskuussa tiet ja kadut ovat monesti jäisiä, mitä kuvaavat ilmaukset Liisan liukkaat ja Kaisan kaljamat (19.11. ja 24.11.)

• Nyt ajat ovat toiset, mutta joskus ennen aikaan marraskuun lopussa on ollut lunta ja rekikeli, mistä todistaa vanhan kansan toteamus Antti aisoilla ajavi (30.11.) 

• Antista alkutalvi kallistuu yhä lähemmäs joulua. Hänellä on aitan avaimet kädessä merkkinä, että juoman ja ruuan valmisteluihin piti jo ryhtyä: Antti joulut alottaa, Tuomas tupaan taluttaa. 

 

Marraskuu on ruotsiksi november, viroksi november, englanniksi November, saksaksi November ja venäjäksi Ноя́брь (nojabr). Nämä nimet pohjautuvat latinankieliseen sanaan novem, joka tarkoittaa numeroa yhdeksän, olihan November vanhassa roomalaisessa ajanlaskussa vuoden yhdeksäs kuukausi. Commodus, joka oli Rooman keisarina vuosina 180 – 192 j.a.a., muutti kaikkien kuukausien nimet omien nimiensä ja kunnianimiensä mukaisiksi. Tällöin marraskuun nimen November tilalle tuli Romanus eli roomalainen. Commoduksen murhan jälkeen kuukausi sai takaisin entisen November-nimen.

Tove Jansson kuvaa Muumilaakson marraskuussa osuvasti, miten marraskuu tekee meistä suomalaisista vähän alakuloisia, mutta myös onnellisia ja tulevaan luottavia.

”Syksyn verkkainen vaihtuminen talveen ei ole ensinkään hullumpaa aikaa. Se on turvaamisen ja huolehtimisen aikaa, se on aikaa jolloin itse kukin kerää talven varalta niin suuria varastoja kuin suinkin. Tuntuu hyvältä kerätä omaisuutensa aivan likelle itseään, koota ajatuksensa ja kääriytyä lämpöönsä ja kaivautua kaikkein perimmäiseen koloon, turvallisuuden keskipisteeseen, missä voi puolustaa kaikkea mikä on tärkeää ja arvokasta ja ikiomaa.”

Tove Jansson

Lähteet: Anu Leena Koskinen. Yle Uutiset 14.11.2018; Asko Palviainen, Asiasta almanakkaan -blogi. Helsingin ylipiston Kalenteripalvelut Oy 2.11.2018; Ilmatieteenlaitos; Kustaa Wilkuna, Vuotuinen ajantieto; Lari Heikkinen, Lappeenrannan Uutiset 1.2.2018; Liisa Wright, Salon Seudun Sanomat 24.11.2016; Markus Mäntykangas. Foreca. Sään takaa -blogi 9.11.2017; Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkisto; SYKE, Suomen ympäristökeskus; Tringa, Helsingin Seudun Lintutieteellinen Yhdistys; tunturisusi/juhlat/marraskuu; Tove Jansson, Muumilaakson marraskuu.