Huhtikuussa humahtaa

20 huhtikuuta 2019

Huhtikuussa luonto on täynnä elämää. Leskenlehdet värittävät tienvarren maisemaa. Orava on paraikaa vaihtamassa harmaan talviturkkinsa ruskeaan kesätakkiin. Lähimännikössä peipposet laulavat riemukkaasti ja räkättirastaat iloitsevat äänekkäästi. Sitruunaperhosenkin näin liihottelevan pihamaalla. Järvien jäät ovat muuttuneet  hauraiksi. Siitä kertoo lokkien parveilu jäällä rannan tuntumassa, kun ne kirkuen yrittävät valloittaa parhaat pesintäpaikat. Tuoksuukin jo huhtikuulta. 
 
Huhtikuu on sekä gregoriaanisessa eli meidän nykyisessä kalenterissamme että juliaanisessa kalenterissa vuoden neljäs kuukausi. Vietämme aprillipäivää huhtikuun ensimmäisenä, latinan aprilis ja useiden nykykielten april tarkoittavatkin meidän kielemme huhtikuuta. Huhtikuun suomalaisesta nimestä on annettu monta selitystä.



Luonnollisin on sen johtaminen talonpojan vanhasta työkalenterista samaan tapaan kuin neljän seuraavan kuukauden nimet. Huhtikuun nimi viittaa kaskeamiseen, joka on vanha viljelytapa. Kaskeamisen perusidena oli muokata metsämaa polttamalla ja hakkaamalla, niin että metsän ravinteet muuttuivat viljelyyn sopiviksi. Kaskiviljely jaettiin neljään eri tyyppiin sen perusteella, millaiseen metsään kaski tehtiin. Havupuumetsään raivattu kaski oli nimeltään huuhta eli huhta. Huhta puolestaan esiintyy yhdyssanoissa muodossa huhti-, kuten nimissä Huhtiniemi ja Huhtasaari.

Muita huhtikuun kansanomaisia nimiä ovat muun muassa sulamakuu ja suvikuu, jotka viittaavat leutonevaan säähän. Suvi nimittäin tarkoittaa Itä- ja Pohjois-Suomessa talvista suojasäätä. Lisäksi huhtikuuta kutsuttiin myös kiimakuuksi, koska se on metsojen, teerien ja muiden metsälintujen soidinaikaa. Erään toisen näkemyksen mukaan huhtikuun nimi tulisi sanasta huhtoa, koska huhtikuussa lumi sulaa ja maa aivan kuin huhtoutuu, siis huuhtoutuu.

 
Kevään kulkua kuvaavat myös monet sananparret, kuten Huhtikuu huuhteleepi lumen maasta, jään vedestä, ohrat aitan loukkahasta. Puoli suksin, puoli venein. Jos hatutta päin huhtikuussa halkoja hakataan, niin turkit päällä toukoja tehdään. Huhtikuu hullu kuu. Tämän keväisen kuukauden sään sanotaan olevan yhtä arvaamaton kuin pikkulapsen peppu.

Huhtikuussa kevät koittaa, pajut punaa luki lapsuuteni lorukirjassa. Toden totta, pajukot ovat jo muuttuneet punertaviksi. Pajupensaat ovat myös täynnä valkeita pörröisiä pajunkissoja, niiden oksilla olenkin koristellut runsaskätisesti pääsiäiskotini.

Pajunkissan hento pää
iloisena pilkistää.
Kevätsade ropsahdellen
kutittelee nenää nallen.
Vesi puroon huuhtoutuu,
on siis metsän huhtikuu.

Kuukausirunot&lorut

Lähteet: Anssi Alhonen, Taivaannaula; Kustaa Vilkuna, Vuotuinen ajantieto; Maria Komppa, Essi Juvonen. Mustialan opetusmaatila. Virtuaalikylä; Ortodoksinen kirkko; Sirkku Laine, Metsähallitus. Luontoon.fi; Wikipedia; Kuukausirunot&lorut.

6 kommenttia

  1. Jos vielä räntää/lunta sataisikin, niin talven takaista lunta saa jo meillä etsiä. Jostain varjopaikasta voi löytää pienen kasan. Kevät on allergiaa lukuunottamatta hienoa! Varsinkin muuttolintujen saapuminen on hienoa! Lentävät pörriäiset ja perhoset! Kukkia siellä täällä...Mukavaa pääsiäistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi ja toivotuksista Tillariina. Lunta on metsissä ja varjopaikoissa meidän suunnalla (talvella sitä oli 80 cm), mutta ei kotipihassa. Voi harmi sinun allergiaasi, se vie iloa keväästä.

      Poista
  2. Olipas kiva postaus, mulle ihan uutta tietoa.
    Päätin että tätä blogia jään seuraamaan ja liityin lukijaksikin.
    Tuleppas sinäkin käymään kylässä aurinkokujalla.
    Mukavaa alkanutta viikkoa.

    VastaaPoista
  3. Kiitos kiitoksista Aurinkokujalla! Tervetuloa, miten kiva saada sinut lukijaksi! Tottahan tulen käymään blogissasi.
    Kiitän toivotuksistasi, nautitaan tästä ihmeellisestä huhtikuusta!

    VastaaPoista
  4. Pajunkissakuvasi ovat todella kauniita! Ihailin niitä lehdestäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Paula. Arvostan sanojasi, sinähän olet mestarikuvaaja.

      Poista