Lumiukko, komea pihan vahti

16 helmikuuta 2019

Oletko jo tänä talvena bongannut Suomessa edelleen luonnonvaraisena elävän lumiukon?  Nykymuotoisia kolmen pallon lumiukkoja on pyöritelty meillä ainakin 1800-luvulta alkaen, ilmeisesti etupäässä leikkimielellä. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura järjesti vuonna 1928 kirjoituskilpailun, johon saapuneiden vastausten mukaan lumiukon teko oli aikansa hauskin talvileikki. Tiedetään kuitenkin, että Brysselissä on jo vuonna 1511 tehty pornografisia ja poliittisilla merkityksillä ladattuja lumiukkoja. 


Klassinen porkkananenä yleistyi vasta 1900-luvun puolivälissä, sillä ruoalla leikkiminen oli tabu. Aiemmin nappeina ja hampaina käytettiin hiiliä, mutta nykyisin niitä ei enää joka kodista löydy, joten hiilet voidaan korvata vaikkapa pikku kivillä. Lumiukon tyypillinen varustus, harja ja silinterihattu viittaavat 1800-luvun nokikolarin virka-asuun. Nokikolari oli aikoinaan tärkeä ja arvostettu henkilö; uskottiin, että jopa hänen koskettamisensa  tuo onnea. Toisaalta silinteri, kaulahuivi ja napitettu takki tai pelkät napit tekivät lumiukosta myös porvarisherran karikatyyrin. 


Pitkän pakkasjakson päätteeksi oli vuoden ensimmäinen suojasää helmikuun toisena viikonloppuna. Se innosti minut pyörittelemään nuoskalumesta ukon tai itse asiassa useampia, joista viimeisen tein yhteistyössä mieheni kanssa. Hänellä ei ollut lainata lumiukoille silinterihattua, joten niistä tuli arkisia pipopäitä. Katuharjoja on meidän pihassa vaikka muille jakaa, joten sen sai yksi lumiukoista. Pojan stigan annoin urheilullisimman näköiselle ukolle.

Tavallisesti puhutaan lumiukosta, mutta kollegani sanoi tehneensä viime viikolla lumiukolle kaveriksi lumiakan. Eräs tuttava heitti muuten ajatuksen, että mikäs olisi lumiukon sukupuolineutraali nimi. Eipä ole kauaakaan, kun itse törmäsin lähellä sijaitsevan yliopiston tienoilla luminaiseen. Tämä nainen oli uhkea näky pyöreine rintoineen ja leveine lanteineen, taisipa olla teekkarien aikaansaannos.

Silloin kun lapseni olivat pieniä, teimme lumesta monenlaisia rakennelmia lumilinnoista lumihevosiin. Usein nuo lumiveistokset eivät kuitenkaan kestäneet kuin muutaman päivän nopeiden säänvaihteluiden takia, miten nyt käynee.


Suomen Ladulla on 2.2. – 10.3.2019 lumiukkokampanja, jonka tavoitteena on 10 000 lumiukon rakentaminen. Linkistä pääset kampanjalaskuriin, johon voit merkitä ukkosi, minä ilmoitin sinne jo omani. Viime talvena Suomen Ladulla oli lumiukkotalkoita hiihtoloman aikaan muun muassa Imatralla, kävinkin katsomassa talkoolaisten lumiukkolaumaa Vuoksen varrella.

Lumiukkoja pystyy tekemään myös pakkaslumesta, jolloin muotteina voi käyttää tavallisia pahvilaatikoita. Muottiin laitetaan lunta vähän kerrassaan ja tampataan aina välillä joko tallomalla tai tampparilla. Yllä olevat Vuoksen lumipatsaat oli tehty Saimaan Ladun pahvisten lumiukkomuottien avulla, pakkaskelin lumirakennustekniikka näytti siis toimineen.


Lumihahmoista tunnetuin on varmasti hyväntuulisuutta uhkuva pyylevä lumiukko. Lumiukko-elokuvasta (englanniksi Snowman) tuli nopeasti suomalaiseen jouluaattoon kuuluva klassikko. 

Lumiukon tekeminen on hauska yhteinen ulkoiluleikki, johon eri sukupolvet ja eri kulttuurien edustajat voivat osallistua. Näin ammattikorkeakoulun lähettyvillä Saimaan rannassa viime talvena vaihto-opiskelijoiden tekemän lumiukon, jonka heinähiukset sojottivat joka suuntaan, mutta naurusuu sai hymyn ohikulkijan kasvoille. Lumiukon ilmeeseen voidaankin vaikuttaa suun asennolla; onkohan tuo alla oleva ukko vähän velmun näköinen?


Lumiukon historia on harvinainen tutkimuskohde. Lähes ainoa yksinomaan lumiukkoja käsittelevä tietokirja on Bob Ecksteinin teos My Search for The First Snowman vuodelta 2007. Kirjaa ei tällä hetkellä ole saatavissa Suomen yleisistä eikä tieteellisistä kirjastoista. Yhdysvaltalainen Bob Eckstein on käynyt läpi valtavat määrät historiantutkimusta, taideteoksia ja kirjallisuutta etsiessään dokumentoitua tietoa lumiukoista. Harri Nyman on puolestaan kirjoittanut suomalaisia lumileikkejä ja lumiukkoa käsittelevän artikkelin Leikin pikkujättiläinen -nimiseen Liisa Piirosen toimittamaan teokseen, joka ilmestyi vuonna 2007

Lumiukko iltasella,
katselevi kuuta.
Nenä sen on porkkanasta,
kädessä on luuta.

Värssyjä

Lähteet: ace.ulapland.fi/talvitaide/oppimateriaalia/lum_lapsuus.html; Bob Ecksteinin blogi: My Search for The First Snowman; Nyman, Harri: Lumisia leikkejä ja talvisia ajatuksia. Teoksessa Leikin pikkujättiläinen. Toim. Liisa Piiroinen 2007, s. 218 – 239; Kirjastot.fi 25.1.2012, päivitetty 13.12.2018; Värssyjä. Runoja vuodenajoista 20.1.2016.

2 kommenttia

  1. Tuon vuoden ensimmäisen suojasään aikaan tuli itsellenikin mieleen tuo lumiukon teko, mutta kun omat lapset ovat jo aikuisia, jäin empimään. Kehtaisinko? Vaikkapa vain takapihalle?
    Ehkäpä tämän postauksen jälkeen ensi kerralla kehtaan. Jos kerran joku muukin aikuinen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Blue Tit.
      Tottahan sinä kehtaat! Minunkin lapseni ovat jo aikuisia eikä minulla ole lapsenlapsia, joten ihan itselleni tein ukot - ja ihan talomme etupihalle, ne näkyvät koko meidän pienelle kadullemme, koska asumme ikään kuin ylimpänä kadun perällä.


      Lumileikki oli hauskaa, ei ihme, että lapset rakastavat niitä. Hauskaa lumiukkopäivää!

      Poista