Oravanpoika ja auringonkukat

Oli kaunis elokuinen aamu ennen seitsemää, kun huomasin pienen oravanpojan löytäneen meidän pihan auringonkukat. Siemenet näyttivät maistuvan pikkukurrelle, toivottavasti se ei kuitenkaan saanut vatsanpuruja vielä kypsymisvaiheessa olevista siemenistä.

Oravan pään sivut ovat yleensä punertavan harmaat, mutta selän ja kylkien väritys voi vaihdella punaisen ja ruskean sävyistä lähes mustaan. Eniten on ruskeahäntäisiä oravia ja väritysten välimuotoja, niin kuin tämäkin veijari. Kesäoravan korvat ovat pyöreät kuin karhulla, ja sen vatsa on aina valkea tai harmaanvalkea. Orava vaihtaa karvansa keskikesällä, ja muun karvan mukana vaihtuvat myös korvatupsut.

Onkohan oravan elämä hektistä vai näyttääkö se vain siltä? Entä onko niiden energiankulutus korkea? Käpyjä syödessään orava käyttää yhden kävyn jyrsimiseen 2 - 3 minuuttia, joten se syö tunnissa keskimäärin 24 männyn käpyä. Jotta vatsa tulisi täyteen, kurren on jatkettava syöntiä vähintään kolme tuntia, sen sijaan auringonkukkien siemenistä se sai varttitunnissa tarvitsemansa energiamäärän.

Kesä on oravan herkutteluaikaa. Se syö silmuja ja versoja, juuria ja siemeniä, puiden mahlaa ja mehevää kuorta, hyönteisiä ja niiden toukkia, lintuja ja niiden poikasia, myös sieniä, marjoja, pähkinöitä, hedelmiä sekä loppukesällä viljaa. Syksyllä koittaa sitten kasvissyöntikausi.

Konstit on monet, kun ruokaa kohti kurkotteli, tuo orava nimittäin. Joskus oravat ovat ihan ylösalaisin, kun ne talvella yrittävät akrobaatteina saada syötävää lintulaudalta.

Oravalla on sekä ylä- että alaleuassa kaksi vahvaa etuhammasta, joilla se pystyy jyrsimään myös luita. Meidän pihan reunametsään ilmestyy silloin tällöin jo valkeiksi menneitä luun kappaleita, jotka ovat selvästi oravien tai muiden eläinten kaluamia. Kaikki hirvieläinten maahan pudonneet sarvet ovat luonnossa haluttua herkkua, sillä ne sisältävät runsaasti jyrsijöiden tarvitsemaa kalsiumia eli kalkkia.

 

Pään sivussa olevat silmät ovat melko suuret ja eteenpäin työntyvät, minkä vuoksi oravan näkökenttä on laaja. Kurren liikkeet ovat äkkinäisiä ja silmät seuraavat tarkkaavaisesti ympäristön tapahtumia.

Tavallisten kuonon viiksikarvojen lisäksi oravalla on hyvin kehittyneitä tuntokarvoja silmien ylä- ja alapuolella sekä leuan alla. Tuntokarvoja on myös jaloissa ja etujalkojen sivuilla sekä vatsassa ja häntäruodossa, ne auttavat oravaa orientoitumaan sen liikkuessa puissa ja juostessa oksalta oksalle.

Asui pieni orava
ison kuusen oksalla,
kuori kävyt kätevästi,
sitten hyppi näppärästi,
puusta puuhun hui ja hei!
Eikä huolta ollut, ei.
Suuren kuusen latvassa
hauska oli keinua.

Orvokki-oravan Luontokoulu

Lähteet: Anna Sirén. Yle 23.10.2012; Helsingin kaupungin ympäristökeskus 2001. Orava ja vaahtera; Jyrki Oja. Turun Sanomat 16.6.2007; Tuomo Pirttimaa, Luonto. Kaleva 26.7.2008; www.tunturisusi.com/orava; Wikipedia; Orvokki-oravan Luontokoulu. Orava.