Oravanmarja on kielon hento ja siro pikkusisko, minkä vuoksi kasvia on kutsuttukin paikoin pikkukieloksi. Sen harsomaisesta, valkeasta kukkatertusta leviää hienostunut tuoksu. Olen joskus kuullut sanottavan, että tervapääskyt ja kukkivat oravanmarjat tuovat kesän mukanaan. Oravanmarjasta käytetään myös nimitystä metsäoravanmarja, tieteellisen nimen Maianthemum `toukokuun kukka´ kertoessa kukinta-ajan.
Kielon lehdet ovat soikeat, mutta oravanmarjan lehdet ovat herttamaiset ja sydämen muotoiset. Oravanmarjan lajinimi bifolium viittaa kasvilla olevan tavallisesti kaksi lehteä, tosin saattaa joskus olla kolme tai neljäkin.
Oravanmarja on saanut kutsumanimiä myös lehtiensä mukaan. Kun kieloa nimitettiin lehmänkieleksi, niin tästä pienemmästä kasvista tuli lampaankieli varsinkin Hämeessä, ja nimi saattoi muuttua myös lampaankieloksi. Itä-Suomessa oravanmarjaa kutsuttiin hiirenkorvaksi tai hiirenkorvaheinäksi, jossain sitä on sanottu myös varsankavioksi.
Oravanmarja on saanut kutsumanimiä myös lehtiensä mukaan. Kun kieloa nimitettiin lehmänkieleksi, niin tästä pienemmästä kasvista tuli lampaankieli varsinkin Hämeessä, ja nimi saattoi muuttua myös lampaankieloksi. Itä-Suomessa oravanmarjaa kutsuttiin hiirenkorvaksi tai hiirenkorvaheinäksi, jossain sitä on sanottu myös varsankavioksi.
Oravanmarjan tärkeimpiä pölyttäjiä lienevät kärpäset, mutta kukista vain noin neljännes kehittyy marjoiksi. Marjoissa on hauska marmorikuviointi kypsymisvaiheessa, kypsinä ne ovat puolestaan tummanpunaisia. Oravanmarja painaa vain 0,06 g eli kiloon niitä pitäisi kerätä peräti 20 000.
Turun akatemian professori Tillandz mainitsi 1683 kasviluettelossaan nimen oravanmarja, joka sittemmin omaksuttiin yleiskieleen. Marjojen sanotaan maistuvan imeliltä, mistä kertoo kasvin hämäläinen nimi sokerimarja. Oravanmarjoilla on koetettu entisinä aikoina parantaa sydän- ja maksavaivoja sekä vilustumista, sillä marjojen uskottiin olevan jopa hyväksi heikkosydämisille, tosiasiassa ne ovat kuitenkin myrkyllisiä.
Turun akatemian professori Tillandz mainitsi 1683 kasviluettelossaan nimen oravanmarja, joka sittemmin omaksuttiin yleiskieleen. Marjojen sanotaan maistuvan imeliltä, mistä kertoo kasvin hämäläinen nimi sokerimarja. Oravanmarjoilla on koetettu entisinä aikoina parantaa sydän- ja maksavaivoja sekä vilustumista, sillä marjojen uskottiin olevan jopa hyväksi heikkosydämisille, tosiasiassa ne ovat kuitenkin myrkyllisiä.
Varsinkin lapsille oravanmarjat ovat vaarallisia, sillä niissä on samoja glykosideja kuin myrkyllisessä kielossakin, tosin vähemmän. Myös aikuisen suun ja mahan limakalvoja oravanmarjan myrkyt ärsyttävät aiheuttaen mahanpuruja, pahoinvointia, ripulia ja päänsärkyä. Pulssikin voi käydä epäsäännölliseksi juuri noiden sydämen toimintaan vaikuttavien aineiden takia.
Lintuihin tämä myrkky ei vaikuta, tosin ne syövät oravanmarjoja vain paremman ruuan puutteessa. Oravanmarjan varret jäävät usein marjoineen törröttämään talveksi, jolloin linnut pääsevät helposti niihin käsiksi, sillä tiheissä kuusikoissa ei yleensä ole paljon lunta. Oravanmarjat kasvavat tavallisesti laikkukasvustoissa, koska juuri linnut levittävät niiden siemeniä.
Lintuihin tämä myrkky ei vaikuta, tosin ne syövät oravanmarjoja vain paremman ruuan puutteessa. Oravanmarjan varret jäävät usein marjoineen törröttämään talveksi, jolloin linnut pääsevät helposti niihin käsiksi, sillä tiheissä kuusikoissa ei yleensä ole paljon lunta. Oravanmarjat kasvavat tavallisesti laikkukasvustoissa, koska juuri linnut levittävät niiden siemeniä.
Oravanmarja viihtyy parhaiten lehtomaisissa kangasmetsissä. Kasvi onkin jättänyt nimensä Suomen tavallisimpaan lehtotyyppiin, joka on käenkaali-oravanmarjatyyppi. Oravanmarjan runsaus kertoo maan erinomaisesta kasvukyvystä, niinpä se onkin metsien hyvyysluokituksen avainkasveja. Mitä enemmän metsissä on oravanmarjaa, sitä parempi on arvioitu metsän tuotto. Tämä ilahduttanee varsinkin metsänomistajia.
Puiden antama suoja on oravanmarjalle tärkeä, sillä sen juuret kulkevat lähellä maan pintaa. Oravanmarja on herkkä sekä suoralle auringonpaahteelle että hallalle. Se onkin erikoistunut kasvamaan kuusen seuralaisena, sillä tämä tarjoaa lajin kaipaamaa varjoa ja suojaa yöpakkasilta. Varjoisaan paikkaan viittaa myös kasvin saksankielinen nimi Scattenblümchen eli varjokukkanen.
Mehiläinen, mesilintu,
liitele meren ylitse.
Hae sieltä silkkityyny
pienokaisen unta varten.
Poimi onnen oravanmarja
lapsen kultalautaselle.
Leena Laulajainen
Lähteet: Kirsti Aapala & Marja Aapala, Pääskynhattu, päivänkämmen; Lasse J. Laine, Suomen luonto; Luonto-Liitto; LuontoPortti; Peda.net; Suomen luonto. Seppo Vuokko, Kielokasvit; Leena Laulajainen, Sanan taika. Sinisen delfiinin laulut. Mehiläinen, mesilintu.
Lähetä kommentti