Tuntuu aika yllättävältä, että ensimmäinen Suomessa pesinyt naurulokki havaittiin vasta vuonna 1864 Helsingin Vanhankaupunginlahdella. Naurulokki on runsastunut erityisesti 1940- ja 1950-luvulta alkaen ja edennyt Etelä-Suomesta Tunturi-Lappiin saakka. Tämänhetkisen naurulokkikannan kooksi on arvioitu 100 000 paria, joista ainakin puolet pesii saaristossa.
Naurulokkien aluelaajennuksen taustalla on vesien rehevöitymisen lisäksi kaupungeista sekä kaatopaikoilta löytyneet uudet ruoka-apajat, joista lokit ovat keksineet hakea syötävää jopa kaukaa pesimäpaikoistaan. Olen seurannut metsälenkilläni muutaman vuoden ajan uuden lokkiyhdyskunnan syntymistä Pien-Saimaan rannalle Lappeenrantaan vain kilometrin päähän entisen lokkiyhteisön asuinpaikasta. Rannalta on lyhyt matka sorsien ruokintapaikalle, jossa niitä parveileekin runsaasti.
Naurulokki on kekseliäs, sopeutuvainen ja peloton lintu, joka on nykyisin hyvin näkyvä ja kuuluva osa kaupunkiluontoamme. Tästä voimakkaasta urbanisoitumisesta huolimatta valtaosa naurulokeista hakeutuu kuitenkin pesimään luonnon rauhaan. Taajamien ulkopuolella lokkien suosimia ruoanetsintäpaikkoja ovat erityisesti viljelysmaat, joissa ne mielellään seuraavat peltoa kyntävää traktoria matojen löytymisen toivossa.
Tutkijat ovat huomanneet, että samalla kun laji yleistyy pohjoisessa, se on alkanut selvästi vähentyä etelämpänä. Yhtenä syynä vähentymiseen pidetään nykyajan tehokasta maataloutta, joka tarjoaa entistä vähemmän ruokailumahdollisuuksia naurulokeille. Vaikka naurulokkia voidaan pitää melko yleisenä lajina, se on tuoreimmassakin (2015) uhanalaisarvioinnissa luokiteltu vaarantuneeksi.
Kevään tuloa ei voi olla kuulematta, kun sen äänekkäin airut naurulokki saapuu toreille ja kaupunkikuvaan, samoin niiden ilmaantuminen pesimäpaikoilleen on varma kevään merkki ympäri Suomea. Maalis-huhtikuussa huomasin naurulokkien nahistelevan keskenään sekä hätistelevän variksia Saimaan ruovikkoisten lahtien jäillä odottaessaan rantojen sulamista. Heti jäiden lähdettyä alkoi kuitenkin ahkera pesien teko.
Kun naurulokkipari oli varannut oman pienen reviirinsä ruokomättäältä, se alkoi rakentaa mättäälle pesää kuivuneista järviruo´on korsista sekä muista kasvien osista. Heti rakentamisen jälkeen pesät olivat hyvin paljaina, mutta vähitellen järvestä noussut ruokokasvusto antoi linnuille mainion näkösuojan. Naaras ja koiras hautoivat vuorotellen toisen puolisoista odotellessa vuoroaan pesän tuntumassa.
Naurulokki on lokeista sosiaalisin ja esiintyy monin paikoin jopa useiden satojen parien yhdyskuntina. Tällainen äänekäs ja valpas naurulokkiyhteisö kykenee tehokkaasti puolustautumaan munarosvoja vastaan, samalla se suojaa monia muita samoissa kaislikoissa pesiviä lintulajeja, kuten sorsia ja silkkiuikkuja.
Runsaan viikon ikäisinä poikaset yleensä jättävät pesän, mutta jäävät sen läheisyyteen. Oli hauskannäköistä, kun lokkiyhdyskunnassa oli ruokopatjoilla vieri vieressä emo – poikanen -pareja.
Kun lokkipienokainen pääsi ensiuinnilleen, emo seurasi herkeämättä sen menoa. Seuraavana päivänä samoja lokkeja seuraillessani huomasin pikkulokin jo lähteneen tutkimaan lähikaislikkoa tarkemmin nyhtäen sieltä samalla syötävää pienellä nokallaan.
Tällä lokkipienokaisella oli vasta muutama elinpäivä takanaan, mutta toivottavasti vielä monta edessä, sillä maailman vanhin naurulokki on rengastettu juuri Suomessa. Tämä ennätyslokki eli peräti 30 vuotta ja 8 kuukautta! Lokinpoikaset varttuvat lentokuntoon elokuuhun mennessä ja lähtevät Etelä-Euroopan talvehtimisalueilleen, jonne aikuiset naurulokit ovatkin muuttaneet jo keskikesällä.
Lok kekkaloitte must lak silmil suvikuumalki
aurinkonpistokse muus saisiva
mut hän vaa viipotta.
Lokil onki iha oma sääntös
hän saa huutta ja remut
hän saa valvot yäkaure
hän saa maatta aamukymmene
taik ol makkamat
hän saa sekotta paika riipi raapi
hän saa uir maauimalas ilma housui
hän saa puhu ruak suus.
ja kukka ei kiällä.
Heli Laaksonen
Lähteet: Antti Halkka, Krister Karttunen, Ulla Kokko, Pertti Koskimies, Juhani Lokki, Petri Nummi,Seppo Parkkinen, Teuvo Suominen, Kalle Taipale, Kotimaan luonto-opas; Arto Kurtto, Lasse J. Laine, Seppo Parkkinen, Markku Varjo, Suomalaisen luonto-opas; Juhani Lokki, Jörgen Palmgren, Suomen ja Pohjolan linnut; Pertti Koskimies, Suomen eläimet. Suomen linnusto ja sen kehitys. Lokkien heimo; Suomen luonto. Linnut. Toimituskunta. Hannu Jännes; Ympäristö; Heli Laaksonen, Loki lak.
Lähetä kommentti