Onko sinulla suppissilmät?

Myöhään syksyllä sienestäjän katse tähyilee usein suppilovahveroita, joita voi löytää aina lumen tuloon asti. Niitä kannattaa vielä poiketa etsimään, minäkin hain kastikesienet joulukuun alkupäivinä.

 

Suppilovahveroiden poimijalla pitää olla tarkat silmät, sillä sientä on vaikea havaita sammalikosta maahan varisseiden lehtien seasta. Kun löydät yhden suppiksen, löydät niitä pian lisääkin. 

Blogitekstin alla oleva runo kuvaa hyvin suppilovahveroiden etsintää: Aluksi et näe sammalikossa yhtään mitään, mutta kun kävelet juuri niiden kohdalle, sienet "alkavat nostella lakkejaan".

 

Suppilovahvero kasvaa tiheinä ja laajoina ryppäinä kuusivaltaisissa tuoreissa kangasmetsissä. Se on yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa, mutta ei kasva lainkaan Lapissa.

 

Suppilovahvero ei tarvitse esikäsittelyä, vaan sen voi laittaa suoraan paistinpannulle. Suppilovahverosta tulee myös maukas keitto, samoin sitä käytetään muhennoksiin ja piirakoiden täytteeksi. Suppilovahvero kannattaa mieluummin kuivata kuin pakastaa, silloin sen herkullinen maku säilyy paremmin.

 

Minä tutustuin suppilovahveroon Minttu-kirjojen kautta, joita luin ahkerasti lapsilleni heidän ollessaan pieniä. Eräs tarina nimittäin kertoi Mintun, Villen ja heidän isänsä suppisretkestä. Etelä-Karjalassa asuessani olen sittemmin opetellut tunnistamaan nämä sienet ja kerään niitä jo ihan sujuvasti eli minulla on nyt suppissilmät.

Rinteessä
kasvaa sieniä.
Kun siitä kulkee ohi,
ne nostelevat
risaisia lakkejaan. 

Risto Rasa

Lähteet: Suppilovahveroista kurkkasin lisätietoa Oppiminen.yle.fi:stä. Runo on Risto Rasan Laulu ennen muuttomatkaa -runokokoelmasta.