Lepakot näkevät korvillaan

Tämä pohjanlepakko tuli yllätetyksi päiväuniltaan halkopinosta, kun haimme polttopuita tuttavien kesämökiltä. Kun melkein kaikki puut oli siirretty peräkärryyn, pinon pohjalta tuli näkyviin tummanruskea karvainen otus. Se levitteli nahkaisia siipiään, mutta taittoi ne jo osittain kasaan, ennen kuin ehdin hakea kameran autosta. Rukkaskäsin lepakko siirrettiin laudan päälle, jossa sitä valokuvattiin ja jolla tämä unelias yksilö sitten vietiin autokatokseen jatkamaan nukkumistaan. Lepakoihin ei pidäkään koskea paljain käsin, sillä ne voivat kantaa rabies- eli raivotautivirusta.

 

Pohjanlepakko on maamme yleisin ja laajimmalle levinnyt lepakkolaji, Lapista siitä tosin on tehty havaintoja muuta maata harvemmin. Kaikki Suomen lepakot ovat hyönteissyöjiä. Koska hyönteisravintoa on parhaiten tarjolla vesistöjen lähellä, siellä tavataan myös eniten lepakkoja. Uutisvuoksi-lehdessä oli vastikään artikkeli, miten Vuoksen lepakkokannan runsaus yllätti tutkijat: rannalta havaittiin Suomen kolmestatoista lepakkolajista ainakin kymmenen.

Lepakko on ainoa nisäkäs, joka osaa lentää. Toinen lepakon erityispiirre on, että se näkee korvillaan eli hahmottaa ympäristöään vastaan tulevista esineistä kimpoavilla ultraäänillä.

 

Kerran kesäaikaan istuskelimme tuvassa Pohjois-Savossa Kiuruvedellä sukulaisten luona, kun kammarista alkoi kuulua kummallista, kimeää ääntä. Rohkein meistä meni ja avasi oven. Kissa oli herännyt päiväuniltaan ja jahtasi huoneessa lepakkoa, joka lensi ympäriinsä hädissään kirkuen. Lepakko oli kai tullut sisälle pihalla tuulettumassa olleiden vaatteiden taitoksissa. Ensin saatiin katti pihalle, sitten otettiin lepakko kiinni lakanan avulla ja vietiin sekin ulos.

 

Pohjanlepakot lentelevät mielellään myös pihoissa ja teiden varsilla, jopa katulampun valossa kaupunkimaisemassa. Jostain syystä yksi niistä oli eksynyt meille kylään muutama kesä sitten. Lapseni olivat havainneet autotallin katon lämpöputkissa oudon pienen eläimen, jonka he tunnistivat lepakoksi. Tallin ovi oli varmaankin unohtunut auki ja lepakko lennähtänyt nukkumaan sisätiloihin. Jotenkin nuoret saivat siirrettyä lepakon katuharjan varteen, jolla veivät sen metsikköön odottamaan iltahämärän tuloa. Tämä lepakko oli ollut ihan rauhallinen ja hiljainen kaveri.

Suurin osa lepakoistamme painaa alle 50 grammaa. Jos siis laittaisin lepakon tulemaan sinulle kirjekuoressa, se menisi ykkösluokassa 1,10 euron postimaksulla. Mutta koska lepakko on rauhoitettu eläin, jätän sen postittamatta. Sitä paitsi syksy on jo niin pitkällä, että lepakko on jo asettunut talvilepoon johonkin viileään paikkaan yksin tai lajitoveriensa kanssa, pesäähän lepakko ei tee.

Suussa piikkihampaat,
siipipari nahkaa.

Se lentää tutkan avulla,
eikä päätä pahkaa.

Jukka Itkonen

Lähteet: Lepakkotietoa löysin sekä Luomuksen eli Luonnontieteellinen keskusmuseon ja Suomen Lepakkotieteellinen yhdistyksen ry sivuilta. Lepakko-runo on Jukka Itkosen runokokoelmasta Krokotiili hikoaa ja muita eläinrunoja 2010.