Rapu rapu rallaa!

Minulla ja ystävillämme oli mielessä rapukestit. Siispä mökkisaaren rantavesiin oli viety toistakymmentä rapumertaa. Ne piti käydä kokemassa säännöllisesti ja vaihtamassa uudet särjet syötiksi. Jonain iltana saalista tuli paremmin kuin jonain toisena, ja rantaan palattua saadut ravut siirrettiin sumppuun odottamaan, kunnes niitä oli riittävästi.

 

 
Sumppuna toimi mökkirannan pohjassa pidettävä, katiskaverkosta tehty isohko kehikko. Siellä mönkikin jo runsaasti saksiniekkoja. Oli yksi- ja kaksisaksisia, oli myös tynkäsaksisia rapuja, koska rapu voi kasvattaa uuden, tosin vajaamittaisen saksen taistelussa katkenneen tilalle.

Elinympäristönään ravut suosivat puhtaita, hapekkaita ja kivikkopohjaisia vesiä. Niistä löytyy koloja, joita ravut tarvitsevat suojapaikoikseen. Meillä Suomessa on kolme rapulajia: täplärapu ja jokirapu sekä kapeasaksirapu, joka elää enää ainoastaan Luumäen Kivijärvessä. Täplärapua ruvettiin istuttamaan Suomeen 1960-luvulla, koska se kestää paremmin rapuruttoa. Saimaan ravut ovat nimenomaan täplärapuja. Ravustuskausi on vuosittain 21.7. ja 31.10. välisenä aikana. 

 

Ravun sisuskalut ovat ihmisen näkökulmasta nurinpäin: Sen sydän sykkii selässä. Mahalaukku sijaitsee lähellä silmiä, samoin virtsarakko, ja rapu pissaa päästään. Ravuilla ei ole lihaksia eikä luurankoa. Sen sijaan ravulla on 38 jalkaa. Niillä se kävelee, meloo, spurttaa, peseytyy, maistaa, murskaa, syö, parittelee ja hengittää.  

Kun koossa oli 70 - 80 rapua, ne nostettiin sumpusta keittämistä varten. Silloinpa huomattiin, että kehikon pohjalle jäi rapujen jäljiltä valkeita pyörylöitä, ikään kuin helmiä. Viisaista kirjoista löytyi selitys näille kalkkikiville.

 

Kuorenvaihdon yhteydessä kannibalismin uhriksi joutuneesta ravusta jää usein jäljelle vain ravunkiviä. Ennen kuorenvaihtoa ravun mahan sivuseinille alkaa kehittyä ns. ravunkivet, ne ovat herneen kokoiset ja väriltään lähes valkeat. Ravunkivien kalkki palautuu kuorenvaihdon jälkeen uuden kuoren rakennusaineeksi. Ravunkiviä on käytetty aikanaan roskan poistamiseen silmästä sekä mm. sydänlääkkeenä ja kotieläinten lääkinnässä.

   

Rapujuhlien valmistelut on syytä aloittaa jo hyvissä ajoin päivällä. Meitä oli koossa kymmenkunta henkeä. Kolme neljä henkilöä hyöri rapujen keitossa pihamaalla. Se on tarkkaa puuhaa: veden täytyy kiehua, kellosta pitää laskea keittoaika ja ravut on saatava erittäin nopeasti kylmäksi keittämisen jälkeen. Sitten ne kylpevät keittoliemessä maustumassa vähintään kuusi tuntia.

 

 

Kaikille riitti tehtäviä. Joku irrotteli tillin kukintoja ja pilkkoi tilliä, toinen taitteli punaisia lautasliinoja ja asetteli pöytäliinat, kynttilät, rapukaulurit sekä muuta rekvisiittaa pitkään pöytään, kolmas juoksutti samppanjaa kylmenemään ja huolehti muutoinkin juomista, neljäs kattoi pöydän: lasit eri juomille, rapulautaset ja rapuveitset, paahtoleipää ja voita, käsienpesumalja sekä paljon käsipyyhkeitä.  

 

Keittoliemessä maustumisen jälkeen ravut kuivattiin ja nosteltiin vadille kauniiksi punaiseksi keoksi, joka viimeistetiin tillikruunuilla. Iltaan mennessä kaikki oli valmista, iloista ja juhlavaa samaan aikaan.

Kerran – kauan sitten - vanhempani päättivät pitää rapujuhlat, mutta miten kävikään. Isä oli tilannut ja saanut tutultaan parikymmentä rapua. Kestien ajankohdaksi nimettiin seuraava sunnuntai, ja siihen asti rapuset saisivat odottaa, siksipä isäni laittoi ne saunan edessä olevaan korkeaan puiseen vesitynnyriin. Sitten koitti juhlia edeltävä lauantai. Isä lähti hakemaan saunalta rapuja keitettäväksi, mutta perillä hän ei ollut uskoa silmiään: tynnyri oli tyhjä! Ravut olivat kiivenneet sieltä omille teilleen ja hävinneet metsään. Tästä takaiskusta huolimatta lapsuudenkodissani syötiin myöhemmin ainakin kerran rapuja – niistä juhlista on yksi valokuva todisteena!

 

Perinteisesti juhlien emäntä tai isäntä valitsee suurimman ravun kunniavieraalle. Malja ensimmäiselle pyrstölle! 

Ei juomaa ilman lauluja, ne kuuluvat rapujuhliin. Vanhan tavan mukaan rapusnapsi kulautetaan kurkkuun aina yhteislaulun jälkeen.

Snapsikylpy (säv: Kalliolle kukkulalle)
Tilli suussa, kruunu päässä
Sinut pöytää kannetaan.
Paahtoleivän päälle sulle
snapsikylpy annetaan.

Rapulauluja

Sain lisätietoa Pirkanmaan kalatalouskeskus ry:n sivuilta sekä teoksesta Suomen eläimet/Muut selkärangattomat. Rapujen jalkoja ja sisuskaluja koskevan artikkelin luin Helsingin Sanomista 22.7.2015/Tiede/Petri Riikonen.