Lokinpojan päivä

Hei, olen Lennu-lokinpoika! Sisarukseni ja minä olemme kalalokkeja. Kun kasvamme vielä vähän, muutamme siniselle Saimaalle täältä korkeitten kivitalojen välistä. Äitilokki on kertonut, että se on oikein iso ja kaunis järvi. Sinne on matkaa ainakin puoli kilometriä.

 

Kotipesäni oli Lappeenrannan teknillisen yliopiston katolla. Sen verran nämä siiventynkäni jo kantoivat, että tipautin itseni pois pesästä muutama päivä sitten. Olen omasta mielestäni jo aika iso lokinpoika! Olen miettinyt, millaista on olla niin iso, että voi oikeasti lentää, lentää niin kuin emo. Hän on taitava, valkea ja kaunis. Minusta tulee samanlainen.

 

Nurmikolla nukutti melkein yhtä hyvin kuin pesässä. Tämä kesäinen aamuauringon lämpö raukaisee suloisesti. Kai minun on kuitenkin herättävä ja noustava, vaikka vielä haukotuttaa. Näin upeaa unta, että lensin liitäen pitkin kaarin. Meillä oli lokkiveljieni kanssa kisa, kuka pystyy etenemään pisimmälle siipiä räpyttämättä. Minä voitin!

 

Nyt on lähdettävä etsimään aamiaista ihan itse, äiti ei enää kanna sitä suuhun. Aika hyvin jo löydänkin maasta matoja ja toukkia. Isot lokit eivät syö matosia, vaan kaloja. Emo on kertonut, että hän näkee korkealllakin lentäessään järven pinnan alla uivat hopeakylkiset särjet ja vilkkaat muikkuparvet. Sitten vain syöksy alas, ja särki on suussa. Se kuulostaa minusta jännittävältä!

 

Lokkiäiti vahtii minua ja kahta sisarustani korkealta lyhtypylvään nenästä. Sieltä hän huutelee meitä, ja me vastaamme omalla pienellä käheällä lokinpojan äänellämme. Välillä emo lentää kauas ja katoaa näkyvistä. Kai hän menee silloin sinne siniselle Saimaalle pyydystämään salakoita. 

 

Minun on ollut pakko oppia väistelemään ihmisiä. Muutoin jään jalkoihin, kun he kiirehtivät pyörineen tai autoineen yliopistolle ja ammattikorkeakouluun ja lähtevät sieltä melkein yhtä vauhdikkaasti pois iltapäivällä. Onneksi viikonloppuaamuisin on rauhallista.

Ruoan etsimistä ja löytämistä, lepäämistä, lentoharjoituksia ja autojen väistelyä. Niin se menee lokinpojan päivä kampusalueella. Aikanaan tulee se, mitä Lennu-lokinpoika odottaa nyt hartaasti: muutto siniselle Saimaalle, mutta se onkin jo toinen tarina.

***

Kalalokki pesii koko Suomessa sekä merialueilla että sisävesillä. Se rakentaa kuivista heinistä ja oksista pesän luodolle tai kalliolle, kaupungissa jopa kerrostalon katolle. Lokki munii pesään äitienpäivän aikoihin pari kolme munaa. Molemmat emot hautovat munia vuorotellen vajaan kuukauden. Poikaset ovat pesässä viitisen viikkoa, jona aikana ne kehittyvät lentokykyisiksi. Nuoret linnut ovat aluksi ruskeankirjavia, ja vasta kolmevuotiaina ne ovat muuttuneet aikuisten lokkien näköisiksi. Vanhin suomalainen rengastettu kalalokki on ollut iältään 31 vuotta kahdeksan kuukautta.

Näe etäälle ja elä lokin lento
sen levollinen kaari maisemaan
ja sitten laulu, hiljainen ja hento,
ja pieni laine kuulumaisillaan.

Mirkka Rekola Laulu 1954