lauantai 24. helmikuuta 2018

Talitiaisen päiväannos 120 auringonkukansiementä

Talvisena aamupäivänä lintujen ruokintapaikalla käy aikamoinen kuhina. Keltasirkkuparvi yrittää parhaansa mukaan noukkia kauran jyviä säntäillen sinne tänne, saan nopealla laskutoimituksella yli kolmekymmentä vauhdikasta nokkaa. Myös mustarastas koettaa mahtua syömään niiden sekaan, sillä olin viskellyt sille rusinoita. Kohta rastaalle tuleekin tilaa, sillä koko sirkkuparvi lehahtaa yhtäkkiä korkealle kuusen oksille. Mustarastas on yleensä aamun ensimmäinen ruokailija, joskus kaikki meidän pihan neljä mustista tulevat samaan aikaan aamupalalle.

Talitiaiset ja sinitiaiset käyvät nappaamassa lintulaudalta pähkinän tai auringonkukan siemenen ja lennähtävät syömään sitä viereiseen omenapuuhun, ne ovat vikkeliä kavereita. Myös punatulkuille maistuu auringonkukansiementarjoilumme. Punatulkkujen vihellys kuuluu usein lähitienoolta, vaikka itse linnut eivät tulisikaan näkösälle.
 
Urpiaiset poikkeavat toisinaan meidän ruokintapaikalle, joskus myös viherpeipot ja pyrstötiaiset. Järripeipot viihtyvät pihassamme sekä talvehtimaan jäänyt peipponen, joka ruokailee useimmiten yksinään. Tavallisesti pikkulinnut hakeutuvat ruokailemaan ensimmäisen kerran aamulla tai aamupäivällä ja toisen kerran ennen hämärän tuloa iltapäivällä, jolloin ne tankkaavat selviytyäkseen yöstä. Keskipäivän aikaan lintulaudalla on yleensä hyvin hiljaista.


Talvipäivänä valoisia tunteja on vähän, ja suurin osa siitä ajasta linnuilla kuluu aterioimiseen. Esimerkiksi talitiaisen pitää syödä 120 auringonkukan siementä joka talvipäivä pysyäkseen hengissä, joiden syöminen vie pari tuntia. Rasvainen ruoka helpottaa lintujen energiansaantia, niinpä ihra, tali, pähkinät ja auringonkukansiemenet ovat kovaa valuttaa. Kuusessa roikkuvassa läskinpalassa näyttääkin riittävän syöjiä, sillä se on talitinttien ja sinitiaisten herkkua, mutta rasva näyttää maistuvan myös käpytikalle ja harmaapäätikalle.



Eläinfysiologian emeritusprofessori Esa Hohtolan mukaan Suomessa ei ole koskaan niin kovia pakkasia, etteivätkö meidän talvilintumme niistä selviäisi, mutta ne voi tappaa ruoan puute. Kaukana asutuskeskuksista elävät linnut joutuvat talvella tulemaan toimeen pelkän hyönteisravinnon turvin. Se on vaativa urakka, jos paukkuvat pakkaset kestävät pitkään. Sen sijaan taajamissa talvilintuja on ruokittu vuosikymmeniä, minkä vaikutukset näkyvät muun muassa siinä, että tali- ja sinitiainen sekä viherpeippo ovat runsastuneet moninkertaisesti. Samoin mustarastaat pystyvät nykyisin talvehtimaan Suomessa.

Lintujen on säästettävä talvella energiaa, siksi ne eivät liiku kuin välttämättömän verran. Pakkaspäivinä olen nähnyt tiaisten ja keltasirkkujen lehahtavan esille talon kivijalan vierestä, siellä on suojaisaa ja sieltä on lyhyt matka siirtyä takaisin ruokintapaikalle.


Linnut saavat pörhistelemällä höyhentensä väliin ilmaa, joka on hyvä eriste. Lisäksi muun muassa tiaisten ja urpiaisten höyhenpeite paksuuntuu talveksi. Lintuja ei palella lumessa kävely, koska niillä on jaloissaan erikoinen verenkierto, mikä vähentää lämmön haihtumista elimistöstä ja säästää sillä tavoin energiaa.

Jos linnut hakeutuvat yöksi nukkumaan linnunpönttöön tai johonkin suojaisaan koloon, ne saattavat säästää energiankulutuksessa jopa viidenneksen verrattuna puun oksalla yöpyvään lajitoveriinsa. Osa linnuista, kuten punatulkut ja urpiaiset yöpyvät puolestaan lumikiepissä eli lumen alla olevassa nukkumispaikassa. Pönttöjen kevätsiivouksen aikaan ihmettelimme, miksi kahdessa linnunpöntössä oli paljon lintujen ulosteita, mutta vastikään luin, että tintit ja muut yöpyjät pitävät pönttöjä myös vessanaan.

Olektee kuullu et
ko o oikken kylm
punatulkut kaivava ittes hanke sisäl
ja lämmittelevät kiäpeisäs?

Lähteet: BirdLife 8.2.2018; Juha Laaksonen, Koko perheen luontoretki; Juha Lehtinen. Aamulehti 8.1.2016; Juha Ruukki Helsingin Sanomat 31.1.2018; Linnustonseurannan akatemiatutkija Aleksi Lehikoinen Luonnontieteellinen keskusmuseo. Helsingin Sanomat Tiede Lasten tiedekysymykset 5.1.2018; Seppo Vuolanto Suomen Luonto 2/2012 ja 5.1.2016; Tieteen Kuvalehti 1.9.2009; Heli Laaksonen, Peippo vei. Talviasennoi-runosta osa.

2 kommenttia:

  1. Kyllä lintujen ruokinta on palkitsevaa! Oikeastaan minulla tulee sitä aina keväällä vähän ikävä, sillä sitten lintuja ei enää näy juurikaan pihassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Tillariina. Olet oikeassa, nyt talvella linnut ovat ihan siinä lähellä, omassa pihassa. Kevään tultua niillä on muut, laajat pihamaat metsissä!

      Poista