sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Puoli kuuta peipposesta

Tähän aikaan kevättä metsät ovat jo täynnä linnunlaulua, jopa räkättirastaan räkätys kuulostaa kauniille talven hiljaisuuden jälkeen. Minun kevätlintuni on ehdottomasti peipponen, jota alan innoissani odottaa saapuvaksi jo huhtikuun ensimmäisistä päivistä lähtien. Peipposen laulu on raikuvan riemukasta ja soi duurissa, siitä tulee kuulijallekin iloinen mieli.

Peippoon tutustuu jopa tahtomattaan, sillä se elää kaikkialla metsissämme pohjoisimpia alueita lukuun ottamatta, lisäksi se on pajulinnun jälkeen runsain lintulajimme ja Etelä-Suomessa runsain pesimälintu. Vanhan sanonnan mukaan peipposen saapuminen kertoo myös kesän tulon eli puoli kuuta peipposesta.
 



Saavuttuaan Suomeen huhtikuun puoleen väliin mennessä peippokoiraat hakeutuvat edellisvuotisille pesäpaikoilleen. Sitten alkavat ankarat riidat, kun koiraat selvittävät rajojaan. Tontin rajojen selvittyä koiraat ilmoittavat laulullaan viereisten reviirien omistajille, että paikka on jo vallattu. Pari viikkoa myöhemmin saapuvat naaraat ja sitten alkaa pesän teko, kesän aikana peippopari kasvattaa toisenkin pesällisen poikasia.

Loppukesällä peipot kokoontuvat satojen tuhansien lintujen parvina ruokailemaan pelloille ja keräämään rasvaa muuttomatkaa varten ennen kuin ne lähtevät syyskuun lopulla talvehtimaan Keski- ja Etelä-Eurooppaan.

Peipon tunnistaa koiraaksi siniharmaasta nokasta



Peipot voivat parveutua myös keväällä palattuaan muuttomatkalta, minä näin tuhansien lintujen parvia huhtikuun puolivälissä Lappeenrannan Uus-Lavolassa. Vauhdikkaat peipposet näyttivät kaukaa katsottuna ihan hyttysiltä, jotka liikkuivat vilkkaasti sinne tänne.

Kun koko peipposjoukko pyrähti lentoon niityltä ja siirtyi läheisiin koivuihin ja haapoihin, ilman täytti valtaisa siritys. Vähitellen peippoja alkoi tippua koivuista alas maahan jatkamaan siementen syömistä ja tätä samaa ylös-alas-menoa jatkui tuntikaupalla.

Kuva: Jouko Varonen



Kun sää kylmeni huomattavasti pääsiäisen aikaan tuulen käännyttyä pohjoiseen, Joutsenon Konnunsuon peltolakeuksille laskeutui valtavia peipposparvia. Peipposten määräksi oli arvioitu jopa 150 000 lintua pääsiäislauantaina, jolloin myös luontokuvaaja Jouko Varonen oli tullut paikalle kameroineen.

Konnunsuon rypsipelloilla nähdyt peipposet olivat pääosin koiraita. Tuulen käännyttyä etelään linnut jatkoivat matkaansa muualle Suomeen sekä luultavasti myös Venäjän puolelle valtaamaan reviirejään.

-- Mut kaikkein nuorin peippo aariaansa
jo tulisesti puhkee, uusimpaansa
ja sanat vastaluodut laulaa noin:
Sua yksin rakastan! Sua jumaloin!

Lähteet: Etelä-Karjalan lintutieteellinen yhdistys; LuontoPortti; Saima Harmaja, Aamun kuoro

2 kommenttia:

  1. Noloa tunnustaa, että kun olen myöhäisherännyt lintujen tunnistamisessa, opin tunnistamaan peipon vasta tänä keväänä. Olikohan se peipon laulu, jota äitini kuvasi nopeasti lausuttavalla lorulla: Kehrää sie sinistä lankaa, mie kehrään punaista lankaa, ja sit pannaan kaksikerrrr. Äänenpainoja en tähän saa valitettavasti mukaan :D

    VastaaPoista
  2. Hyvää vappua Tiinatei. Kiitos, kun kerroit, hauska, vaikka äänenpainoja ei ollutkaan mukana. Eipä tuo tunnistaminen ole myöhäistä vieläkään! Tuo äitisi loru on minulle vieras, mutta voisihan se kuvata peippostakin. Miten äiti (tai peipponen) onkaan loruillut osuvasti, vaikka siinä kehräämisestä puhutaankin.

    VastaaPoista