Värikallion kalliomaalaukset Hossassa

Kalliomaalaukset ovat salaperäisiä muinaisjäännöksiä, joita arkeologit ovat tutkineet jo pitkään. Niiden arvoituksellisuus ja symboliikka kiehtovat tutkijoita, jotka pyrkivät ymmärtämään muinaisen väestön elämää ja katsomuksia.

Kalliomaalausten sijainti usein syrjäisissä ja vaikeakulkuisissa paikoissa ikään kuin korosti niiden pyhyyttä ja tärkeyttä muinaisten suomalaisten rituaaleissa. Kalliomaalaukset ovat mystinen linkki menneisyyden ja nykypäivän välillä.

Maalaukset näkyvät monesti jo kaukaa ja ne on yleensä tehty vesistöjen äärellä oleviin kallioihin joko kesällä veneestä tai talviaikaan jäältä käsin.

Ainutlaatuinen Värikallio sijaitsee Somerjärven itäpäädyssä, sen pystykallioissa on nähtävissä tuhansia vuosia vanhoja kalliomaalauksia. Alimmat kuviot ja punamaaliläikät ovat vain 20 senttimetriä vedenpinnasta, kun ylimmät ovat 2,5 metriä vedenpinnan yläpuolella.

Kalliomaalaukset on usein tehty sivelemällä punamultamaalia sormella suoraan kallioon. Maali on valmistettu punamullasta eli runsaasti hematiittia sisältävästä savimaalajista, ja siihen on sekoitettu todennäköisesti rasvaa ja kenties myös verta. Tällainen yhdistelmämaali on ollut helposti levitettävissä.

Värikallio on maamme suurimpia yhtenäisiä kalliokuvapintoja. Kallion pinnasta voi erottaa yli 60 erillistä kuvaa ja kuvakokoelmaa. Kuvat ovat tosin haalistuneita ja vaikeasti hahmotettavissa, eikä vuoden 2009 inventoinnissa kaikkia kuvioita pystytty erottamaan. Ilmasto ja kasvillisuus ovat luonnollisesti vaikuttaneet maalausten himmentymiseen. Mielestäni näiden kalliomaalausten kuviot ovat kuitenkin Suomessa näkemistäni parhaiten maallikon hahmotettavissa.

Värikallion kuvat on maalattu rikkonaisen kallion kylkeen sen harmaalle osalle. Kuvioiden välissä on vanha halkeama ja niiden oikealla puolella kiertää kvartsijuonne. Kallion pinta maalausten yläpuolella on murtumassa.

 

Eläin- ja ihmishahmot viittaavat vanhoihin uskomuksiin ja tapoihin, joissa luonnonhenget ja eläimet olivat keskeisessä osassa, ja kommunikointi maailmankaikkeuden kanssa arkipäivää. 

 

Kalliomaalausten sijoittelu ja aiheet voivat heijastaa muinaisia metsästysrituaaleja ja luonnon kiertokulkua, sillä ne sijaitsevat usein ikivanhoilla pyyntipaikoilla. Kalliomaalausten tarkoitus on todennäköisimmin kertoa tarinoita tavallisten ihmisten elämästä muinaisena aikana.

Kuvien merkityksestä on monenlaisia tulkintoja. Hossan luontokeskuksen näyttelyn tulkintojen pohjana on käytetty muun muassa pohjoisten kansojen suullista kansanperinnettä sekä tietoja pohjoisesta perinteisestä maailmankuvasta. Alla olevat selitykset ovat peräisin tuosta näyttelystä.

 

Kalliomaalauksen vasemmassa reunassa ylöspäin kiipeävät otukset kuvaavat ehkä shamaanin matkaa tuonpuoleiseen apuhenkiensä kanssa. Linnun yläpuolella alkaa ylöspäin kurottava jono erilaisia hahmoja, joista on tunnistettavissa hirviä, ihminen sekä mahdollisesti karhu.

 

Sarvekkaat hahmot esittävät ehkä esi-isän hahmoista shamaania. Kaksisarvinen hahmo näyttää tanssivan ja se voi olla transsissa oleva shamaani. Muut hahmot ovat tyylitellympiä.

Kuvassa on keskellä sekä kuollut naisshamaani että kuollut miesshamaani. Jalkojen välissä kulkee pitkä linja. Perinteisesti jalkojen välissä näkyvä veto on tulkittu fallokseksi, mutta toisaalta näitä linjoja on pidetty kuvauksina synnytyksestä. 

Taivaallisen hirven metsästyksestä kertova myytti ja siihen liittyvä metsästysriitti on tunnettu laajalti pohjoisella pallonpuoliskolla. Hirvi on auringon perässä kulkeva kantaisä. Riitillä on varmistettu auringon ja päivän palaaminen pimeän vuodenajan jälkeen.

Hossan hirvet ovat enimmäkseen sarvettomia ja talviasuisia, todennäköisesti ne on maalattu talvella. Vain yhdellä otuksella on sarvet, se saattaa kuitenkin kuvata peuraa. Useimmat hirvet on kuvattu ryhmissä.

 

Kalliomaalauksia tutkineen arkeologi Antti Lahelman mukaan kalliomaalaukset sisältävät yhteyksiä kivikautiseen šamanistiseen ajatteluun ja mytologioihin, jotka heijastuvat vielä 1800-luvun suomalaisiin ja karjalaisiin yhteisöihin asti.

Suomen värimaalaukset on ajoitettu yleensä 5500 vuoden päähän, joidenkin arvioiden mukaan Värikallion ikä olisi 3500 – 4500 vuotta. Toisaalta Julma-Ölkyn kalliomaalausten tarkkaa ajankohtaa ei pystytä ajoittamaan eikä päättelemään edes luonnonhistorian perusteella.

 

Julma-Ölkyn kalliomaalaukset ovat Suomen pohjoisimmat. Tamperelainen hiihtoseurue löysi ne vuonna 1987 retkellään Julma-Ölkyn rotkojärven maisemien halki.  

Eeva Tikan runoteoksessa vuosituhantiset kalliomaalaukset toimivat innoittajina luonnonläheisille runoille, joissa runon minä kokee luontoa ja ihmisyyttä monien elollisten kautta.

Kun hiilimetsä syntyi,
ihmistä ei ollut.
Oli vain jonkun ajatus hänestä
saniaispuun rungolla
avaamassa ja sulkemassa siipiään:
lähtisinkö lentoon?
Ensimmäinen ajatus ihmisestä
oli perhosen kaltainen
kaunis ja kysymyksiä väreilevä
aavistuksen surureunus siivissään.
Eeva Tikka

Lähteet: apinalaatikko.com, Suomalainen Muinaistaide – Kalliomaalausten Tarinat 3.9.2024; finnispassports.com; Folklore SuomiFinland; hossa.fi; Hossan luontokeskus; Jose Riikonen, Tiede-lehti, Kamera erottaa kivikautiset kuviot; kohteenamaailma.fi; KotimaaTutuksi.fi; Metsähallitus; Suomen muinaistaideseura ry; Tuukka Karlsson, Päivystävä folkloristi, Kalliomaalaukset, tietäjät ja väärinkäsitykset 13.3.2020; Wikipedia; Eeva Tikka, Kalliomaalaus.