Alkutalven 2026 hiihtelyt ovat muisto vain

Sukset olen laittanut varastoon odottamaan uusia lumia. Nyt on annettava keväälle periksi, mutta fiilistelläänkö vielä hetki mennyttä.

 

Etelä-Karjalaan tuli talvi lumien osalta heti joulun mentyä, terminen talvi kylläkin alkoi jo jouluaaton aatonaattona. Vuoden alkukuukausien sademäärä jäi tosin vähäiseksi, enimmillään lunta oli reilut parikymmentä senttiä.

 

Lumen vähäisyyden takia kaupunki ei voinut ajaa latukoneella latuja kaupunginosamme lähimetsään ennen kuin helmikuun lopulla. Mutta eipä hätää, minä tein metsän läpi oman ladun, jota pitkin hiihtelin Saimaan jäälle. Lumituiskun jälkeen hiihdin aina uuden ladun entistä jälkeä mukaillen.

 

Jäällä oli useimmiten mukavat hiihto-olot ja sääkin suosi. Kovan lumisateen jälkeen tosin kahlasin suksineni paksussa lumessa, silloin lenkki jäi lyhyeksi. Joskus hangen alla oleva vesi yllätti, sillä sitä oli noussut paikka paikoin jäälle. Arvaat, että kastumisen jälkeen lumi tarttui suksien pohjaan paksuksi kerrokseksi ja eteneminen oli sen mukaista.

 

Moottorikelkoilla ajelusta oli syntynyt paikoitellen uomia, jotka olivat täytteet vedellä. Pakkasaamuina  ylitin ne helposti, koska vesi oli jäässä.

 

Tänä talvena en huomannut autonrenkaiden jälkiä järvenselällä, mutta joinain aiempina vuosina siellä on ollut ihan jäätie. Muita hiihtäjiä näin hyvin harvoin; ehkä he liikkuivat eri aikaan, sillä minä suosin aamuja ja aamupäiviä.

 

Kauneutta oli kaikkialla. Huurteiset koivut ihastuttivat, ja jopa timantit kimaltelivat hangella ja oksistoissa.

 

Saimaassa on paljon saaria, niitä ohittelin ja kiertelin. Oli nautittavaa kiitää pakkasaamuna kantavan lumen päällä, kun edessä oli aava järvenselkä, jossa rannat kaukana.

 

Monena aamuna aurinko paistoi ja jopa hieman lämmitti. Hanki hohti valkeana, ja taivas oli sinisimmillään, niin kuin se on useimmiten helmi-maaliskuussa.

 

Hetkeksi
aurinko raottaa toista silmäänsä,

katsoo lumista metsää,

maiseman unta.

-Taidan tässä vielä torkkua vähäsen,
sanoo, pudottaa silti
kultahilettä huurteeseen.
Unenpöpperössä kaivautuu pimeään pilvipetiin.
Inkeri Karvonen

Lähteet: Foreca.fi; Inkeri Karvonen, runo.