Kuurankukkia helmikuun pakkasilla

Pakkasaamun hiihtoretkellä Luonnon Suuri Taiteilija ilahdutti minua jääkukillaan; ladun vieressä oli pieni jäätynyt lammikko, jonka pinta oli täyttynyt kuurankukista. Kukat ovat erivärisiä, koska kuvasin niitä sekä menomatkalla että kotiinpaluumatkalla.

Metsässä ilmaantui näkyville myös nuori komea kettu, mutta en ehtinyt sitä kuvaamaan, kun olin niin keskittynyt kukkien ihasteluun.

Kuurankukkia näkee usein ikkunalaseissa, mutta ilmiön voi havaita myös luonnossa vaikkapa järvenjäällä. Kuurankukat muodostuvat, kun maan tai jään pinnalla oleva kosteus jäätyy kauniiksi, neulasmaisiksi kuvioiksi.

Ne vaativat syntyäkseen erittäin kylmät olosuhteet ja tyypillisesti tyynen sään. Valo heijastuu jääkiteistä ja luo kimaltelevan ilmeen. Nämä kukkaset ovat usein nähtävissä vain aamuisin ennen kuin aurinko alkaa niitä lämmittää.

Huurretta esiintyy esimerkiksi puiden oksistossa ja talojen seinäpinnoilla. Se on usein paksumpaa kuin kuura, eikä siinä erotu selkeitä kiteitä kuten kuurassa.

Kuura sotketaan usein huurteen kanssa, ja yleiskielessä molempia kutsutaan huurteeksi.

Huurretta esiintyy esimerkiksi puiden oksistossa ja talojen seinäpinnoilla. Se on usein paksumpaa kuin kuura, eikä siinä erotu selkeitä kiteitä kuten kuurassa.

 

Ilmatieteen laitoksen meteorologin mukaan kuuraa alkaa muodostua ulkona, kun pinnasta karkaa lämpöä säteilemällä ympäristöön ja pinnan lämpötila laskee ilman kastepistelämpötilaa alhaisemmaksi.

 

Ilmassa oleva vesihöyry härmistyy tällöin pintaan ja muuttuu jääkiteeksi. Kuurankukkien kiderakenne alkaa rakentua tämän jääkiteen ympärille. Kuurankukkien muodostuminen on tyypillistä selkeässä säässä, kun näkyy sini- tai tähtitaivas.

 

Kuurankukkia voi syntyä, mikäli pakkanen on tarpeeksi kireää. Kukat saattavat peittää suuria alueita, mikäli olosuhteet ovat otolliset. Myös nopea sään lauhtuminen kireiden pakkasten jälkeen synnyttää kuuraa. Kuura häviää haihtumisen kautta, ja ohuita kuurakerroksia voi haihtua pakkasellakin, kun ilma on kuivaa.

kuurankukalla ei ole
juuria,
siksi sitä ei tarvitse
maljakkoon
istuttaa
Esa Kärhä

Lähteet: Johanna Mehtola/meteorologi Hannu Valta, Suomen Luonto 2003, Luonto & kulttuuri: Kuurankukkia ja kerihankia. Arkisto; Joni Partanen, Vaisala; Miisa Esa, Yle 16.1.2014; peda.net, Härmistyminen; Wikipedia; Esa Kärhä, Esun Runot ja Mietelmät: kuurankukka… 13.1.2026.

Postauksessa Kuurankukkasia 20.1.2017 käsittelin ikkunoissa olevia jääkukkia.