Huhti-toukokuisilla varhaisaamun kuvausretkilläni olen ihastellut sadepisaroita ja niiden kauneutta. Mieleeni palautui Barbara Sandrisserin kirjoittama artikkeli Sade. Sandrisser kirjoittaa sateen lumovoimasta ja merkityksestä japanilaisessa kulttuurissa, varsinkin taiteessa. Hän lainaa useita japanilaisia runoilijoita ja osoittaa sateen erilaisuuden. Niinpä kotiin palattuani kaivoin tuon kirjoituksen esille.
Sandrisserin mukaan taivaalta putoavat pienet kastepisarat ovat syvällisellä tavalla vaikuttaneet japanilaisten esteettiseen käsitykseen. Sade on tilapäistä; silloin voi tarkastella luontoa, aikaa ja tilaa tavallisuudesta poikkeavasti, sade luo yksityiskohtia.
Japanilaisten näkökulmasta sateen ajatus sopii erityisen hyvin taiteisiin; he mieltävät sateen esteettiseksi ravinnoksi. Sandrisserin mukaan se ylittää länsimaisen luontonäkemyksen, jonka mukaisesti meitä opetetaan ohjaamaan ja hyväksikäyttämään luontoa.
Japanissa sadetta pidetään myönteisenä voimana. Sade ei ole koskaan vain sadetta, vaan sen nimitys riippuu tyypistä, vuodenajasta sekä siitä, onko sade pehmeää vai kovaa, yösadetta vai päiväsadetta.
Mielestäni lähiaikoina saatu sade on ollut kevätsadetta eli japanilaisittain harusame ja samalla myös toukokuun sadetta eli samidare. Sateen nimeämisellä Japanissa ei haluta korostaa nimenomaan sateen eri lajeja vaan erilaisten sateiden runollisia ominaisuuksia.
Käenrieska
Jo varhaisimmat japanilaisrunoilijat arvostivat sadetta. Prinssi Atsuyoshin rakastajatar Rouva Ise kirjoitti tämän herkän saderunon:
Vihreän pajun
oksilla viipyilevä
keväinen sade:
kuin olisi helmiä
pujotettu nauhaksi.
Lähteet: Kulttuurisen virkistystoiminnan verkkolehti Curec; Tiedon jyvät 3/2010. Barbara Sandrisser. Teoksessa Alligaattorin hymy (toim. Yrjö Sepänmaa). Japaninkielisen runon on suomentanut Kai Nieminen.
Tänä viikonloppuna on myös perinteinen tornien taisto.
Hieno teksti sateesta! Pisarakuvat ovat lumoavia. Aikoinaan kuvasin akileijan lehtiä; niillä on taipumus ottaa sadevesipisaroita hellään syleilyynsä pitkäksi aikaa. Yksi selitys akileijan nimelle liittyy juuri tähän vesi
VastaaPoista-ilmiöön; aquilegia.
Kiitos Anna. Värssyn päivässä viisastuu, en tiennyt kertomaasi akileijan nimestä enkä vesipisaroista. Tarkkailenpa tulevana kesänä :).
VastaaPoistaAnteeksi, kirjoitin edelliseen kommenttiisi vahingossa vastaukseen nimesi väärin eli Anniksi.
Kiitos Anna. Enpä tiennytkään kertomaasi akileijasta ja sadepisaroista. Pitääpä tarkkailla tulevana kesänä :).
VastaaPoistaPahoittelut, että kirjoitin nimesi väärin Anniksi edellisen postauksen vastaukseen.
Lupiininlehtikuvastasi minulle tuli mieleen akileijat, joita minulla aiemmissa pihoissani oli. Silloisessa blogissani on kaksi melko kivaa kuvaa "timanteista"; toukokuu 2012 otsikolla Aquilegia - veden keräilijä. Tämän uuden blogini sivupalkissa on linkki tuohon akileijablogiini. Mutta ne kuvat eivät kyllä hienoudessaan voita tuota Sinun lupiinikuvaa!
VastaaPoista