Luonnossa liikkuminen yllättää usein mieluisalla tavalla. Sen havaitsin taas kerran todeksi, sillä yhden heinäkuisen viikon aikana löysin minulle entuudestaan tuntemattomat keuhkojäkälän ja keuhkosammalen pohjoisesta Suomesta.
Vaatelias raidankeuhkojäkälä kasvaa vanhojen lehtipuiden rungoilla, erityisesti laji suosii emäksistä haapaa sekä raitaa, jonka mukaan se on nimetty. Keuhkojäkälän kasvupaikat ovat kosteita ja hämyisiä lehtometsiä tai kankaita, eikä se kestä suurtakaan muutosta olosuhteissaan - jo lähistöllä tehty hakkuu saattaa olla lajille kohtalokas.
Raidankeuhkojäkälä on herkkyytensä vuoksi hyvä vanhan metsän indikaattorilaji, niinpä sen runsas esiintyminen osoittaa, että lähialueiden metsät ovat saaneet kasvaa rauhassa pitkiä aikoja. Koska laji on arka myös monille ilmansaasteille, sen elinvoimaisuus kertoo puhtaasta ilmasta.
Viimeisimmässä Suomen lajien uhanalaisuusarviossa vuonna 2010 raidankeuhkojäkälä luokiteltiin silmälläpidettäväksi. Laji elää koko maassa, mutta on yleisimmillään Keski- ja Itä-Suomessa, Ahvenanmaalla se on suojeltu. Olin Rukan korkeudella Venäjän rajan tuntumassa, kun havaitsin lehtipuuvaltaisessa metsässä raidan kyljessä kasvavan keuhkojäkälää.
Sopivan kosteissa olosuhteissa raidankeuhkojäkälä on hyvinkin vihreä, mutta alapinta on yleensä ruskeahko ja nukkainen. Kuivissa oloissa yläpuolikin haalistuu ruskeaksi. Keuhkojäkälä on voimakkaasti verkkokuvioinen kuten keuhkojen pinta. Niinpä sitä onkin ulkonäkönsä vuoksi aiemmin käytetty rohtona moniin keuhkosairauksiin, mutta sen vaikutuksista ruoansulatukseen ja haavaumiin on tehty myös kokeellista tutkimusta.
Keuhkosammalia on kolme alalajia: tunturi-, keuhko- ja palokeuhkosammal.
Keuhkosammalella ei ole selvästi erottuvaa vartta ja siihen kiinnittyneitä lehtiä. Kasvi on litteä ja kasvaa melko isoina ruusukkeina. Sen kahtia jakautuvien liuskojen eli lehtien yläpinta on verkkouurteinen ja siinä on pistemäisiä ilmarakoja.
Keuhkosammalen ”lehdissä” on tumma keskisuoni ja alapinnalla juurtumahapsia. Itulevyt eli itujyväset kehittyvät sammalen yläpinnalla olevissa maljamaisissa itukoreissa. Keuhkosammal on kaksikotinen; sen muna- ja siittiöpesäkkeet syntyvät sateenvarjomaisiin pesäkkeenkannattimiin, joista munapesäkkeistön kannattimet ovat pitempivartisia ja siittiöpesäkkeistön lyhyempivartisia.
Linkistä avautuu kuva, joka selventää kuvan yläpuolella olevaa tekstiä. Kuvasin keuhkosammalia heinäkuussa, jolloin niiden pesäkkeenkannattimet eivät olleet vielä kehittyneet. Keuhkosammalet kasvoivat Pyhä-Luoston luonnonsuojelualueella tunturipuron reunassa lehväsammalten joukossa ja kiinnittivät huomioni niistä poikkeavalla ulkonäöllään.
Kuvissa näkyy sammalkasvustoja ja kasvin solukkoa sekä vielä pieniä maljoja, joihin syntyy itulevyjä.
Neulasmetsissä, oksien alla
kostea sammal nukkuu.
Unisten purojen reunamalla,
maanteillä, metsissä oksien alla
huolen hiukkanen hukkuu.
Helvi Juvonen
Lähteet: Anna Tuominen, Suomen Luonto 19.2.2019; puutarha.net; Ruokatieto Yhdistys; Valokki-nettikasvio; Wikipedia; Helvi Juvonen, Kääpiöpuu, runo Tuhka ja sammal.
Lähetä kommentti