lauantai 2. lokakuuta 2021

Ruskan hehkua Äkäslompolossa

Ruska etenee pohjoisesta etelään, joten Lapissa ruska näkyy ensimmäisenä, siellä maaruska alkaa soiden värjääntymisellä elokuun lopussa ja jatkuu syyskuun kolmannelle viikolle. Pohjois-Lapin ruskahuippu sijoittuu usein syyskuun toiselle viikolle, Etelä-Lapissa puolestaan syyskuun puolivälistä eteenpäin.

Matkani ajankohta oli heti syyskuun puolen välin jälkeen. Se oli erinomainen viikko Äkäslompolossa ruskan näkemisen kannalta.

Ruskaraja etenee kohti etelää keskimäärin 250 kilometriä viikossa. Suuret ja lämpimät vesistöt jarruttavat ruskan etenemistä, joten paikallisia eroja on erityisesti suurten järvien ja merialueiden lähettyvillä. Etelä-Suomessa ruska on usein näyttävimmillään lokakuussa.

Aivan tarkkaa Lapin ruskan ajankohtaa on mahdotonta ennustaa etukäteen. Värien syntymiseen ja näkyvyyteen vaikuttavat geneettiset tekijät, kesän sääolot sekä puiden ravinnetila. Ruska on merkki vuodenajan vaihtumisesta; ilmat kylmenevät ja valon määrä vähenee, kesä on siis jäänyt taakse.

Ruskan monet värit ovat itse asiassa lehtien todellisia värejä ja kesän vihreä on vain lehden “peiteväri”. Ruska piileskelee lehtivihreän alla jo kesällä ja odottaa pääsyä esille, kunnes valo on vähentynyt tarpeeksi ja lämpötila laskenut sopivaksi.

Lapin kasvit ovat yleisesti ottaen geneettisesti hyvin samanlaisia, sillä ne ovat tottuneet elämään varsin karuissa oloissa ja säiden armoilla. Tämän vuoksi ruska ilmaantuu kaikkiin Lapin alueen puihin ja kasveihin jokseenkin samaan aikaan.

Mustikka

Ruska värittää luonnonpuumme eri tavoin: haapa hehkuu keltaisena tai punaisena ja vaahtera oranssinpunaisena, pihlaja on puista punaisin ja koivu keltaisin. Sen sijaan leppä ei kellastu vaan pudottaa lehtensä vihreänä tai ruskeana.

Vaikka ruska mielletäänkin yleensä pelkästään lehtipuihin, se näkyy myös havupuissamme, joskin vähäisemmin. Kuusen ruskaa on tosin vaikea havaita, sen sijaan mänty kellastuttaa ja varisuttaa osan neulasistaan samoihin aikoihin lehtipuiden kanssa. Sen muuten huomasin taas kerran haravoidessani pari päivää sitten kotipihaa.

Juolukka

Suomessa ruskasta puhuttaessa huomio kiinnittyy lähes pelkästään puuruskaan, jota pidetään vaikuttavampana ja helpommin havaittavana. Käsitteenä maaruska onkin yleiskäsitettä ruska harvinaisempi. Lapin tunturien avarassa maisemassa katse kuitenkin hakeutuu väistämättä maaruskaan, jonka värikkäimpiä kasveja ovat mustikka, juolukka, riekonmarja ja vaivaiskoivu. Niitä minäkin ihastelin melkein henkeäni pidättäen Seitapolulla.

Vaivaiskoivu

Lapin-viikkoni aikana puuruska oli alkamassa, mutta varpukasvien maaruska hehkui jo loistavana. Vaikeakulkuisella Moloslaen kierroksella piti keskittyä jalkoihin, mutta katse karkasi tuon tuostakin silmäähiveleviin näkymiin.

Riekonmarja eli kaarnikka

Ruska tulee Lappiin kahdessa erässä: ensin ilmaantuu maaruska ja noin viiden päivän kuluessa alkaa myös lehtiruska. Ruskaa kestää pari viikkoa, ja sen päätteeksi yksittäinen voimakas syystuuli voi pudottaa tunturikoivujen lehdet yhden yön aikana.


Kotimaisten kielten keskuksen mukaan suomen sana ruska on lainaa saamelaiskielistä, sillä pohjoissaamen ruški ja inarinsaamen ruške tarkoittavat niin ikään ruska-aikaa. Aiemmin on oltu sitä mieltä, että saamen kielten sanat olisivat puolestaan lainaa itämerensuomalaisesta ruskea-adjektiivista.

Sittemmin sanojen alkuperää on tutkinut Ante Aikio väitöskirjassaan vuonna 2009. Hän ei oleta saamelaissanojen lainautuneen suomesta, mutta hän arvelee, että jonkinlainen sukulaisuussuhde sanojen välillä kuitenkin on. Adjektiivin ruskea merkitys on muuten aiemmin ollut nykyistä laajempi, sillä on nimittäin voitu tarkoittaa myös punaista väriä.

Lapin luonto luo outoa taikaa.
Se on kaunis ja vertaamaton.
Huiput vaarojen kauaksi hohtaa.
Ruska loistossaan kuin satu on.

Lapin muistan ja tunturit jylhät.
Sekä auringon tuon keskiyön.
Metsälampien välkkyvät silmät
talvi-iltojen tähtien vyön

Mai-Lis Könönen


Lähteet: Kirsti Aapala, Kotimaisten kielten keskus; KotimaaTutuksi.fi; Luontoilta Yle 29.9.2021; Markus Mäntykannas, VR; Tuomas Haapala, Arctic 25.8.2021; sanat Mai-Lis Könönen, sävellys Unto Mononen, Lapin tango.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti