Lumihiutaleet leijailevat yksilöllisesti

Tiedätkö, miten lumihiutale syntyy? Lumen syntyminen lähtee liikkeelle pilvien yläosasta, kun vesihöyry alkaa tiivistyä pisaroiksi tai muuttua jääkiteiksi pilvessä vallitsevan lämpötilan mukaan. Kun kiteet tulevat tarpeeksi isoiksi, ne putoavat alempiin ilmakerroksiin, missä on lämpimämpää ja kosteampaa. Matkalla ne tarttuvat toisiinsa ja kasvavat, niinpä kiteistä muodostuu lumihiutaleita. Määritelmän mukaan lumihiutale on siis jääkiteistä muodostunut lumikide tai yhteen tarttuneiden lumikiteiden rypäs. Yhdessä lumihiutaleessa voi olla jopa sata kidettä ja hiutaleen läpimittakin 2,5 senttiä, tosin niin suuret hiutaleet ovat varsin harvinaisia.

 

 

Entä oletko tarkastellut lumihiutaletta läheltä? Lumikiteiden ja -hiutaleiden erilaisia muotoja on kiinnostavaa tutkia. Musta paperi tai pieni kartongin pala on hyvä apuväline hiutaleiden metsästyksessä, sillä paperilla hiutaleet eivät sula kovin nopeasti ja niitä ehtii tutkia.

 

 

Kiteet ovat symmetrisiä, mutta niiden muodot vaihtelevat, eikä kahta täsmälleen samanlaista lumikidettä ole olemassakaan. Yhdestä jääkiteestä muodostuneessa hiutaleessa on aina kuusi kulmaa tai sakaraa. Hiutaleet on jaoteltu noin kymmeneen perustyyppiin, joiden muodot määräytyvät ilman lämpötilan, kosteuden ja syntypaikan mukaan.

 

 

Satavan lumen ehkä tavallisin kidemuoto on kuusisakarainen tähti. Nämä yleisimmät ja kauneimmat tähtikiteet syntyvät silloin, kun ilma on kosteaa ja pakkasta kymmenestä kahteenkymmeneen asteeseen. Leudommalla säällä syntyy tavallisesti kiekkomaisia levykiteitä ja kovemmilla pakkasilla puolestaan jämäköitä pylväskiteitä. Lumi sataa maahan ympäri maapalloa samanlaisena, mutta se muovautuu erilaiseksi maaston ja sääolojen vaikutuksesta.

 

 

Lumituiskussa hiutaleet tanssahtelevat maata kohti hitaammin kuin vesisade, koska ilmanvastus jarruttaa kidemuotoja tehokkaammin kuin pallomaisia pisaroita. Hiutaleet ovat muodoltaan ja kooltaan niin yksilöllisiä, että kukin putoaa omaan tahtiinsa.

 

 

Yksittäisten lumihiutaleiden putoamisnopeutta mitattiin Kiirunassa viitenä talvena. Ruotsalaistutkijoiden tulosten mukaan 15 hiutaletyypistä lumirakeet tipahtelivat nopeimmin eli vajaat 60 senttiä sekunnissa, tähdet putosivat keskimäärin 40 senttiä sekunnissa ja hitaimmin kohti maanpintaa laskeutuivat neulasmaiset hiutaleet runsaat 30 senttiä sekunnissa. Vaihtelu oli kuitenkin suurta, sillä eri tyyppien hitaimmat yksilöt vajosivat sekunnissa kymmenisen senttiä ja nopeimmat metrin tai puolitoista. Tutkimustulosten arvellaan auttavan pilvien ja sateiden ennustamista tulevaisuudessa. Tiede-lehden 1/2021 mukaan tuo tutkimus odottaa julkaisemista Atmospheric Chemistry and Physics -lehdessä.

 

Lumihiutaleiden tossut
kulkevat ympärilläni ja talitiaiset,
pihlajassa pikkukorujen kilinää.

Leif Färding

Lähde: Joanna Rinne. Foreca. Sään takaa -blogi 24.1.2016; Petri Riikonen, Tiede. Luonto. Ilmatiede 1/2021; Sanna Koskinen, Erkki Makkonen ja Kirsi Verkka, Talventaikaa. Talvinen luonto elämysten, tutkimisen ja leikkien aarreaittana; Tieteen Kuvalehti. Luonto. Sää; Tiina Jensen, Yle. Luonto 24.1.2016; Wikipedia; Leif Färding, Olen onnenpoika. Kotkan runoklubit. Yksittäisen lumihiutaleen kuvaaja on Aaron Burden.

PS Ensi viikonloppuna bongaillaan taas lintuja, kun Suomen suurin lintutapahtuma järjestetään 30. - 31.1. Tulevan lauantain postauksessa esittelen tapahtuman.