Limasieni ei olekaan sieni

Limasienet eivät nimestään huolimatta ole sieniä, mutta ne eivät ole myöskään kasveja tai eläimiä, vaan tumallisia eliöitä. Limasienillä on itiöpesäkkeet kuten sienillä, mutta ne ryömivät, kun taas sienet pysyvät paikoillaan. Sienten ja eläinten rajamaastossa ”matelevat” siis limasienet (Myxomycetes), joista käytetään myös nimitystä limaeläimet (Mycetozoa).

Vaikka viimeaikainen tutkimus on valottanut limasienten salaperäistä elämää, eliöryhmä on edelleen varsin tuntematon. Valtaosa lajeista sai suomenkielisen nimensä vasta vuonna 2011 ilmestyneen Limasienet-kirjan (Härkönen & Sivonen) yhteydessä. Suomen lähes kaikkien limasienten nimi on -nen-päätteinen osoittamassa niiden pientä kokoa.

 

 

Limasieni käy monimutkaisessa elämänkierrossaan valtavan muodonmuutoksen.  Yksinkertaistettuna alku lähtee yksisoluisista itiöistä, jotka itävät liikkuviksi parveilijoiksi. Kun parveilijat yhtyvät, alkaa limakkovaiheen kehitys. Jos kosteutta ei kuitenkaan ole tarpeeksi, parveilijat asettuvat lepotilaan odottamaan parempia aikoja.

Limasienet kuuluvat ameeboiden alkeelliseen eliökuntaan, jossa ne muodostavat oman kehityshaaransa. Se, mitä me kutsumme limasieneksi, on vain yksi eliön kehitysvaihe ja viralliselta nimeltään limakko. Limakot muodostuvat pelkästä solulimasta, ja pehmeän rakenteensa ansiosta ne kykenevät liikkumaan hitaasti ryömimällä. Limasieniä on kaikkialla, mutta niitä ei välttämättä näe. Tosin tarkkasilmäiset ja onnekkaat saattavat löytää limakkoja metsänpohjalta, puunrungolta tai varvikosta, kun ne ovat lisääntymisvaiheessa maan pinnalla. Ennen sitä ne ovat limamaisessa muodossa meiltä näkymättömissä. Suhtautunet varauksellisesti lajimäärityksiini.

 

 

Maastamme on löydetty runsaat parisataa limasienilajia, joista useimmat elävät metsissä. Maailmalta niitä tunnetaan noin tuhat lajia. Pieni lajimäärä selittyy sillä, että vaikka useimpia limasieniä tavataan maapallon jokaisessa kolkassa, ne elävät samankaltaisilla ilmasto- ja kasvillisuusvyöhykkeillä.

Yksi syy lajiston yhteneväisyyteen voi olla limasienten eliöryhmän valtava ikä. Ne ovat olleet olemassa äärettömän kauan, ja niiden kehitys on pysähtynyt jo vuosimiljoonia sitten. Tämän tutkiminen on kuitenkin mahdotonta, sillä pehmeistä limasienistä ei ole jäänyt minkäänlaisia fossiileita kertomaan niiden menneisyydestä ja kehityksestä.

Seuraavaksi tutustutan sinut limakkoon, nuijanuoraseen ja tummakäämikkäseen, kolmeen hyvin erinäköiseen limasienilajiin. 

Plasmodio eli limakko

Merkittävin limasienten ryhmä on plasmodiolimasienet (Myxogastria), jotka elämänkiertonsa näkyvimmässä vaiheessa ryömivät hitaasti ravinnon perässä heleänvärisinä massoina, joita kutsutaan plasmodioiksi eli limakoiksi. Limakkoa voidaan pitää myös yhtenä jättikokoisena soluna, jonka koko vaihtelee mikroskooppisen pienestä jopa kahteen neliömetriin. Väriltään limakot ovat usein kirkkaan keltaisia, ruskeita tai valkoisia. Esimerkiksi paran oksennus on erään itiöimään valmistautuvan limasienen limakkovaihe.

Limasienet ovat erikoinen eliöryhmä, jotka ryömivät millimetrin tai parin tuntinopeudella kosteassa maassa, karikkeessa tai lahopuussa syöden bakteereita, sienten itiöitä ja muita pieniä ravintohitusia. Kun limakko on riittävästi vahvistunut ja sää on sopivan kostea, se ryömii ulkoilmaan sammalen pinnalle, kaarnalle tai jopa heinien ja varpujen päälle muodostamaan itiöpesäkkeitä.

Limasienten värikkyys ei kestä kauan, sillä limakko näyttää häviävän taivaan tuuliin yhdessä yössä. Seuraavana päivänä limakon tilalla nähdään itiöpesäkkeitä, joiden yksisoluiset itiöt leviävät tuulen, sadeveden tai hyönteisten mukana. Maahan jouduttuaan itiöt jäävät odottamaan suotuisaa hetkeä itääkseen ja aloittaakseen taas uuden sukupolven kierron.

 

 

Nämä vaaleat rykelmät serkkuni löysi elokuun alussa pihamaansa reunalta voikukan ja ruohojen varsiin kiinnittyneinä. Jo parin päivän päästä neliömetrin kokoinen ruohikkoalue näytti ihan tavalliselta, sillä limakot olivat kuivuneet ja itiöt pöllynneet maailmalle.

 

Nuijanuoranen

”Jos löydät metsänpohjalta kokoelman minikokoisia metsänväen tikkareita, tikkujäätelöitä, tyynyjä, huiskuja, rypäleitä ja koruja, olet todennäköisesti löytänyt limasienten lumoavaan maailmaan! Mutta ole tarkkana, sillä erehtyäkin voi, eikä lajimääritys ole aina helppoa. Ehkä kyseessä on sittenkin jäkälä, hämähäkin munakotelo, jokin pienen pieni kotelosieni tai vaikka etanan muna!”

 

 

Lokakuun alkupäivinä havaitsin metsäpolulla lahon kannon juurella runsaasti somia pieniä pallukoita, kuin punaisia nuppineulan päitä. Siinähän sitä minulla ihmettelemistä! Sain aika nopeasti selville, että kyseessä on nuijanuoranen eli limasieni, joka tekee itiöpesäkeryhmiään yleensä lahopuuhun. Löysin myös nimen pallonuoranen. Nuorasten pesäkeryhmät ovat pienen varren päässä ja aluksi oranssinpunaisia, mutta myöhemmin ne ruskistuvat, kuten jo muutama kuvaamistani nuorasista.

 

 

Huomasin, että limasienten muutokset ovat nopeita. Kun seuraavana päivänä kävin katsomassa punaisia limakkopallukoita, ne olivat tiivistyneet pieniksi ruskeiksi kasoiksi, joita piti ihan etsimällä etsiä. Lajia on siis vaikea nähdä muulloin kuin juuri lisääntymisvaiheessa kosteana ajankohtana. Muina aikoina se liikkuu yksitellen tai ryhmissä esimerkiksi puun ja juuren onkaloissa.

 

Stemonitis fusca, tummakääminen

Alla olevan kuvan eliöt havaitsin lokakuun alkupuolella kiinnittyneinä keltaiseen koivunlehteen. En ollut koskaan nähnyt tuollaisia ikään kuin minisiilejä. Viisaiden lähteiden avulla sain metsäpolulta löytämilleni hapsuille nimen tummakäämikäs ja sitä myötä myös tarkempaa tietoa lajista. Niin käämiset kuin muutkin limasienet tarvitsevat kosteutta ja lahoavaa kasvimassaa, sitä nämä eliöt saivat syksytuulen pudottamasta lehdestä.

 

Tummakääminen on limasieni, jonka tyypillinen kasvualusta on lahopuu. Se on levinnyt lähes koko maapallolle ja on Suomessakin yleinen koko maassa. Tummakääminen on yksi käämisten suvun kuudestatoista lajista. Sen tunnusmerkkinä ovat isot, seepianruskeat itiöpesäkkeet. Lajinmääritys voitaisiin vielä varmistaa toteamalla mikroskoopilla itiöiden pinnan piikkiriveistä muodostunut verkkokuviointi.

 

Kuusten vihreä hiljaisuus,
sammalessa hirven jäljet.
Vanha tatti lepää kyljellään
kaikkensa antaneena.

Kannon päällä etenee
täynnä elinvoimaa
uusi valloittaja,
valkoinen sudenmaito.

Runot. tee 29.9.2009

Lähteet: Arja Kivipelto, Helsingin Sanomat. Tiede 7.6.2011; Esa Helander, Blogit. Uusi Suomi 28.9.2010; Heikki Willamo, Aarre 28.9.2018; Laji.fi. Suomen lajitietokeskus; Luomus, Mitä limasienet ovat; Niko Kettunen, Helsingin Sanomat. Tiede 9.2.2013; Seppo Vuokko. Suomen Luonto 6/2002; Suomen Luonto. Blogi Repullinen retkiä 10.9.2019; Tieteen termipankki; Yle Oppiminen 15.1.2013 päivitetty, perustuu ohjelmaan Minna Pyykön maailma; Wikipedia; Suomi24. Viihde ja kulttuuri/Kirjallisuus/ Runot. tee. 29.9.2009, Metsän syksy.