Terhakka töyhtötiainen

Töyhtötiainen on helppo tunnistaa väristä, sillä mikään muu tiaisemme ei ole päältä ruskea. Ruskean värin lisäksi töyhtötiaisen tunnistaa sen erikoisesta päälakitöyhdöstä, joka saa linnun näyttämään aivan metsätontulta, onhan sillä päässään sojottava, kauniisti kirjailtu hiippalakki.

Töyhtötiainen on yksi linnustomme paikkauskollisimmista linnuista, se nimittäin oleilee koko ikänsä tutussa ympäristössä samalla seudulla. Mieluiten töyhtötintti viihtyy takamaiden mäntymetsissä ja mäntyvaltaisissa havumetsissä, sillä lajilla on luontainen pelko avoimien paikkojen ylittämistä kohtaan, minkä vuoksi sitä ei juuri näe saarissa.

Töyhtötiaispari liittyy jo loppukesällä yhteen naapureinaan elävien hömötiais- ja kuusitiaisparien kanssa. Lyhyen talvipäivän tämä parvi kiertää reviiriään aamuhämärästä iltamyöhään ruokaa etsien, sillä linnuilla on kiire saada energiaa kylmän yön tarpeisiin. 

Havumetsien tiaisilla on tapana varastoida jo keskikesästä alkaen talviruoaksi kuusen- ja männynsiemeniä sekä toukkia ja kookkaita hämähäkkejä. Hyvinä siemenvuosina yksi tiainen voi tehdä päivässä jopa satoja ruokakätköjä. Tiaislajit varastoivat syötävänsä eri osiin puita: kuusitiainen kuusten yläosiin, töyhtö- ja hömötiainen alemmas oksistoon. Talvella nämä varastot ovatkin ravinnonsaannin päälähteenä. Tutkimusten mukaan aikuisista töyhtötiaista kuolee ankaran talven aikana lähes puolet, mutta tehokas lisääntyminen auttaa korvaamaan tappiot.

Töyhtötiainen kuuluu metsätiaisiin, jotka luokitellaan nykyisin vaarantuneiksi lajeiksi. Tehometsätalouden takia luonnontilaiset metsät vähenevät, mikä taas näkyy lahopuita suosivien metsätiaisten pesimäkannan vähenemisenä. Muutos on ollut nopeaa; muun muassa töyhtötiainen määriteltiin elinvoimaiseksi Suomen uhanalaisten lajien listalla vielä vuonna 2010, mutta jo vuonna 2015 vaarantuneeksi, samoin kuin 8.3.2019 julkaistussa Punaisessa kirjassa.  Metsien pirstoutuminen tekee töyhtötiaisen elämän siis vaikeammaksi, mutta lämpenevät talvet ja lumipeitteen väheneminen suosivat sitä.

Tähän lystikkään näköiseen töyhtöpäähän tutustuu parhaiten talvella ruokintapaikan äärellä, mutta vain jos siinä on metsä lähellä, kuten meillä. Minulla olikin mökillämme mahdollisuus seurata vilkkaita töyhtötiaisia ihan kuistilta. Ne kävivät pikaisesti nappaamassa lintulaudalta kuoritun auringonkukan siemenen ja lennähtivät viereisen männyn oksalle ruokailemaan. Myös talipallerot näyttivät kelpaavan hyvin.

 

Töyhtötiainen valloitti Ahvenanmaan vasta 1900-luvulla ja laajensi aluettaan samanaikaisesti yli napapiirin pohjoisessa. Laji näyttää kuitenkin nyt taantuneen ja vähentyneen muuallakin maassa. Töyhtötiaisia asustaa Oulun korkeudelle saakka ja pesiviä pareja on arviolta 300 000 – 600 000.

Töyhtötiainen kovertaa usein itse pesäkolonsa lahopökkelöön ja pesii varhain. Se nimittäin voi aloittaa pesänteon keväthankien aikaan maaliskuun lopulla ja muninnan vuoro on huhtikuun keskivaiheilla. Niinpä töyhtötiainen ruokkii jo poikasiaan, kun pajulintu vasta kaiuttaa ensimmäisiä säveliään. 

Kun menee metsään
ja on nähnyt puut,
löytänyt sammaleet,
kun kerran on katsonut
töyhtötiaista silmiin,
mikään ei ole enää
niin kuin ennen.

Jenni Hamara

Lähteet: Andreas Tjernshaugen; Antti Halkka, Suomen Luonto 2/2013; Antti Halkka, Krister Karttunen, Ulla Kokko, Pertti Koskimies, Juhani Lokki, Petri Nummi, Seppo Parkkinen, Teuvo Suominen, Kalle Taipale, Kotimaan luonto-opas; Arto Kurtto, Lasse J. Laine, Seppo Parkkinen, Markku Varjo, Suomalaisen luonto-opas; BirdLife. Suomi; Heikki Willamo, Aarre 20.12.2018; LintuAtlas. Luonnontieteellinen keskusmuseo. Helsingin yliopisto; LuontoPortti; Jorma Laurila, Suomen Luonto. Linnut 23.2.2015; LuontoLiitto. Nuorten Luonto; Olavi Hildén, Suomen eläimet, Linnut. Tiaiset; Pertti Koskimies, Suomen eläimet. Linnut. Tiaisten heimo; Suomen lajien uhanalaisuusarvionti. Punainen kirja 2010; Suomen lajien uhanalaisuusarvionti. Punainen kirja 2019; Terttu Rajala, Sulkia ja sammalia. Jenni Hamara, Luonnonsuojelija-lehti 4/2018.