Tikarin terä meteoriittiraudasta

Meteoroidit ovat avaruudessa kiitäviä erikokoisia kiven kappaleita ja siruja tai jopa pölyhiukkasia. Kun ilmakehän ulkopuolelta tuleva kivi kohtaa ilman, se saa kiven palamaan ja muuttumaan meteoriksi eli tähdenlennoksi, joka havaitaan alle sekunnin kestävänä valoilmiönä. Suuria avaruudessa liikkuvia kappaleita kutsutaan puolestaan asteroideiksi. Useimmat niistä ovat kooltaan muutamia kilometrejä.

Jos avaruuskivi putoaa maahan saakka, sitä sanotaan meteoriitiksi. Useimmat meteoriitit ovat peräisin Marsin ja Jupiterin ratojen välistä. Lisäksi tunnetaan noin 50 Marsista ja runsaat 40 Kuusta peräisin olevaa meteoriittia, jotka ovat sinkoutuneet avaruuteen suurissa meteoriittitörmäyksissä.

Suomesta on löydetty tähän mennessä 14 meteoriittia, joista kuuden on nähty putoavan. Löydetyt meteoriitit eli taivaskivet ovat olleet kivimeteoriitteja, paitsi yksi oli rautameteoriitti. Meteoriittien alkuaineet ja päämineraalit ovat samoja kuin Maassa, mutta meteoriiteissa alkuaineiden runsaussuhteet ja pitoisuudet ovat erilaisia kuin Maan kivissä.

Wikipedian määritelmän mukaan pudonneen meteoriitin aiheuttamaa kuoppaa voidaan kutsuta törmäyskraatteriksi, meteoriittikraatteriksi tai kraatteriksi, joka on siitä luultavasti yleisimmän käytetty ilmaisu. Kraatteri syntyy, kun asteroidi tai komeetta törmää suuremman kappaleen pintaan kosmisella nopeudella. Meteoriitin kosminen nopeus voi olla jopa 40 - 60 km/s. Maailmanlaajuisesti törmäyskraattereita tunnetaan 180 - 190, Suomestakin toistakymmentä, niistä suurin osa on järviä.

Kaikki Suomen kraatterit ovat kymmeniä tai useita satoja miljoonia vuosia vanhoja. Suomen kraatterijärvistä Lappajärvi on suurin ja nuorin. 76 miljoonaa vuotta sitten tuolle alueelle kosmisella nopeudella törmännyt kilometrin kokoinen kappale aiheutti valtaisan räjähdyksen, niin että kaikki elämä kuoli 200 - 300 kilometrin säteellä. Törmäyksessä syntyi halkaisijaltaan 22-kilometrinen kraatteri, josta muotoutui myöhemmin Etelä-Pohjanmaan maakuntajärvi, 24 km pitkä ja 13 km leveä Lappajärvi.

Suomen uusin kraatterilöytö sijaitsee Keski-Suomessa Saarijärvellä osittain Summasjärven alla. Tämä Helsingin yliopiston, Geologian tutkimuskeskuksen sekä Tarton yliopiston yhteistyönä tehty löytö nostaa Suomen maailman kärkimaihin kraattereiden löytämisessä. Tieto Suomen 12. kraatterista julkaistiin 25.6.2018.

Kuva Jouko Varonen Kheopsin pyramidi

Vuonna 1922 löydetty faarao Tutankhamonin hauta on yksi parhaiten säilyneista haudoista Egyptin Kuninkaidenlaaksossa. Kolme vuotta myöhemmin arkeologi Howard Carter löysi Tutankhamonin muumiosta sen oikean reiden ympärille käärityn tikarin, jonka terä on rautaa ja tuppi kultaa. Noin 90 vuotta myöhemmin egyptiläis-italialainen röntgenspektrometritutkimus kuitenkin paljasti, ettei tikarin rautainen terä olekaan tältä planeetalta. Tutkimuksissa terän havaittiin olevan meteoriitin tuomaa materiaalia, sillä se sisältää 10 % nikkeliä ja 0,6 % kobolttia, jotka molemmat esiintyvät meteoriittiraudassa. Tikaria onkin pidetty avaruuden lahjana Egyptin hallitsijalle!

 

Virossa Saarenmaalla sijaitsevaan Kaalin kylään putosi arviolta 7500 – 7600 vuotta sitten meteoriitti, jonka aiheuttamia tuhoja on verrattu pienen atomipommin räjähdykseen. Se hajosi kappaleiksi viidestä kymmeneen kilometrin korkeudessa ja satoi maan pinnalle palasina, joista suurin on saanut aikaan halkaisijaltaan yli 100 metriä leveän ja noin 20 metriä syvän Kaalin kraatterin.

Kraatteria on perimätiedon mukaan pidetty aikoinaan pyhänä palvontapaikkana. Sitä reunustavat vanhan kivimuurin jäänteet, mikä puolestaan kertonee kraatterialueen käytöstä muinaislinnoituksena. Tämä Viron harvinaisin luonnonnähtävyys ja koko Euraasian vaikuttavin kraatterikenttä on maailman nuorimpien suurkraatterien joukossa kahdeksantena. Tyttäreni vieraili tuolla alueella menneenä kesänä, kuvat ovat hänen ottamiaan.
 

Kraatterijärven ikä on kiinnostanut myös kulttuurintutkijoita, koska Kaalin meteoriittia on monien kansojen runoudessa soviteltu voimakkaan valoilmiön syyksi, näin muun muassa Kalevalassa, kuten huomaat tekstin alla olevasta 47. runosta. Runossa mainitaan Aluenjärvi, se onkin Kalevalanjärven ohella Kaalinjärvestä vanhoissa kansanrunoissa käytetty nimi. Kalevalassa mainittu räjähdys on pahasti ristiriidassa tutkijoiden arvioitten kanssa eikä ole voinut tapahtua 7500 vuotta sitten, mutta 4000 vuotta sitten tapahtuneeksi se sopisi. Jos geologit ovat oikeassa, on kansantaruille etsittävä toista selitystä.

Keski-Siperiassa Venäjällä tapahtui 30.6.1908 erittäin voimakas räjähdys, jonka varmaa syytä ei tiedetä vieläkään. Tämä lähihistorian suurin, Tunguskaksi nimetty räjähdys vastasi jopa 185:tä Hiroshiman atomipommia. Seismografit rekisteröivät tuolloin maanjäristyksen, jonka voimakkuus oli noin viisi Richterin asteikolla.

Valtavan räjähdyksen ääni kuultiin 1200 kilometrin päässä sijaitsevissa kylissäkin. Räjähdyksen voimasta kertoo sekin, että sen aiheuttaman ilmanpaineen seuraukset havaittiin Isossa-Britanniassa saakka. Räjähdys kaatoi 80 miljoonaa puuta, mutta sen ei tiedetä vaatineen kuolonuhreja tapahtumapaikan syrjäisyyden vuoksi. Mikäli Tunguskan kappale olisi osunut suurkaupunkiiin, miljoonat ihmiset olisivat todenäköisesti menettäneet henkensä. Todisteaineiston vähäisyyden vuoksi Tunguskan räjähdykselle on esitetty suuri joukko kilpailevia teorioita, mutta yleisin teoria on, että ilmakehässä räjähtänyt suuri meteoriitti aiheutti tuhot. Tunguskan arvoitus on kuitenkin edelleen ratkaisematta.

Taivas reikihin repesi, ilma kaikkiin ikkunoihin.
Kirposi tulikipuna, suikahti punasoronen,
läpi läikkyi taivosista, puhki pilvistä pirisi,
läpi taivahan yheksän, halki kuuen kirjokannen.

Sanoi vanha Väinämöinen: ”Veli, seppo Ilmarinen!
Lähtekämme katsomahan, saakamme opastumahan,
mikä tuo tuli tulonen, outo valkea valahti
yläisistä taivosista alaisihin maaemihin,
jos olisi kuun kehänen eli päivän pyöryläinen!
--
Vaimo vastaten sanovi, itse virkki, noin nimesi:
”Tuli tuosta mennessänsä, valkeainen vierressänsä
ensin poltti paljo maita, paljo maita, paljo soita;
viimein vierähti vetehen, aaltoihin Aluen järven:
se oli syttyä tulehen, säkehinä säihkyellä.

”Kolmasti kesäisnä yönä, yheksästi syksy-yönä,
kuohui kuusien tasalle, ärjyi päälle äyrähien
tuon tuiman tulen käsissä, varin valkean väessä.

”Kuohui kuiville kalansa, arinoille ahvenensa.
Kalat tuossa katselevat, ahvenet ajattelevat,
miten olla, kuin eleä: ahven itki aittojansa,
kalat kartanoisiansa, kiiski linnoa kivistä.
--
”Jo vettyi Aluen järvi, pääsi päältä äyrästensä
sijallensa entiselle yhtenä kesäisnä yönä.  

Kalevala

Lähteet: Anna Nuutinen, Ilta-Sanomat, ulkomaat 25.1.2017; Anniina Vallius Yle Uutiset ulkomaat 1.6.2016, 3.11.2017; Antti Halonen, Ilta-Sanomat 2.6.2016; Daniella Comelli, The meteoritic origin of Tutankhamun's iron dagger blade 20.5.2016; Jakob Priess, Tieteen kuvalehti Tieku 2.1.2018; Järviwiki; Järviwiki, Miikala 3.6.2017, Matti Lindholm; Kimmo Aaltonen, Kaalin meteoriitin jäljet kielessä; Lasse Yde Hegnet, Tie; Maiju Karhunen, Kotimaa 19.10.2014, Tähtitieteellisen yhdistyksen Ursan tiedottaja Anne Liljeström; Mikko Naalisvaara, Yle Uutiset; Minna Meriläinen-Tenhu Helsingin yliopisto. Luonnontieteet. Tiedote 26.6.2018; Professori Martti Lehtisen esitelmä meteoriiteista; Retkipaikka; Sakari Nummila, Ursa. Tähdet ja avaruus 11.12.2018; Sami Rainisto, Tekniikan maailma, Teknologia, Tiede 23.1.2017; Suvi Syrjä, Ursa; Tieteen kuvalehti 21.11.2017; Tuomas Kangasniemi, Tekniikka&Talous 30.6.2008; Tähtitieteellinen Yhdistys Ursa 24.8.2018, 6.8.2012, 17.12.2018; ursa.uranuslehti; visit estonia, Viron virallinen matkailusivusto; Wikipedia; Yle. Kraatterit; Kalevalan runo Seitsemäs viidettä (47).