Mänty - elämänpuu ja rauhan symboli

Kiinalaisille mänty on ystävyyden ja vakauden symboli, intiaaneille taas rauhan ja tasapainon puu. Suomalaisille mänty on karhun ja ihmisen hoitaja. Mäntyä on pidetty hyvänä puuna, jonka haltija on Hongatar. Jos pihassasi ei vielä kasva mäntyä, istutapa sellainen vaikka satavuotiaan Suomen kunniaksi!

Mänty ilmestyi maahamme heti jääkauden jälkeen noin 8 900 vuotta sitten. Maapallolla kasvaa noin sata mäntylajia, joista vain yksi laji Suomessa luonnonvaraisena. Metsäpinta-alastamme kaksi kolmasosaa on mäntyvaltaista, mäntyä esiintyykin koko Suomessa tunturiseutuja lukuun ottamatta.

Mänty kukkii kesäkuun alussa – se on minulle kesän merkki. Tuuli kuljettaa siitepölyn keltaisista hedekukista vihreisiin ja huomaamattoman pieniin emikukkiin. Ensimmäisenä kesänään kävyt kehittyvät herneen kokoisiksi ja toisena kesänä täysikokoisiksi vihreiksi kävyiksi. Toisena syksynä kävyt muuttuvat ruskeiksi ja seuraavana kevättalvena ne varistavat siemenensä.

Mänty on valopuu, joka menehtyy varjossa. Riittävän tiheä mäntymetsä karsiutuu itsestään oksattomaksi suorarunkoiseksi puustoksi. Solakka runko on alhaalta paksun punaruskean kaarnan peitossa. Siitä voi vuolla vaikkapa kaarnalaivoja, kuten minä lapsena isän avustuksella.
 

Mänty suosii kuivia ja karuja kasvupaikkoja sietäen kylmää, märkää, kuivuutta ja ravinteiden niukkuutta, mikä selittyy juuriston yhteistyöllä sienten kanssa. Mänty on muun muassa voi-, kangas- ja männynherkkutatin sekä kangas- ja sikurirouskun juurikumppani – näitä sieniä kannattaa siis etsiä mäntyjen läheisyydestä.

Pioneeripuuna mänty kasvaa nuorena nopeasti ja sen pituuskasvu saavuttaa huippunsa 50 - 60 vuoden iässä. Talousmetsissä mänty ehtii kasvaa vain vajaat sata vuotta ja on silloin liki 30-metrinen. Sadan vuoden iässä kasvu hidastuu ja männystä tulee honka. Se voi elää yli 400-vuotiaaksi. Vanhin tunnettu mäntymme on vuonna 2007 Lapista löydetty, silloin 780-vuotias honka. Kuollut mänty voi seistä pystyssä vuosikymmeniä hopeanharmaana kelona.
 

Suurina nälkävuosina männyn kuoren nilaosasta hätäravinnoksi tehty pettuleipä pelasti monia ihmisiä. Nykyään petäjäisen arvostus on kohonnut, sillä pettu sisältää paljon ravintokuitua sekä flavonoideja, rautaa, mangaania ja sinkkiä.

Mäntyä käytetään sahatavaratuotantoon sekä sellun valmistukseen. Menneinä vuosisatoina mänty on ollut tärkeä raaka-aine tervan poltossa, tervahan oli Suomen tärkein vientituote. Männystä voidaan valmistaa tervan lisäksi pikiöljyä ja tärpättiä. Raakamäntyöljyä saadaan havupuusta sellunkeiton sivutuotteena, mäntyöljy on suorastaan biopohjaisten tuotteiden aarreaitta. Mäntyöljystä valmistetaan muun muassa mäntysuopaa, joka on tuttu huovuttajille ja mattojen pesijöille.

Männyn nuoria versoja eli kerkkiä ja havuja on käytetty limaa irrottavana ja antiseptisenä hoitona, muun muassa teenä ja siirapiksi keitettynä. Lisäksi kerkät sisältävät hierontaan ja kylpyihin soveltuvia eteerisiä öljyjä, C-vitamiinia ja karoteenia. Männyn sanotaan myös parantavan ääreisverenkiertoa ja lievittävän reumaattisia kipuja. Mänty on Eviran luonnonvaraisten kasvien käyttölistalla statuksella ”ei uuselintarvike”, aiemmin nimellä kauppayrtti. Männynkerkkiä saa irrottaa oksista vain maanomistajan luvalla. Sen sijaan maahan pudonneiden käpyjen ja kaarnan kerääminen kuuluu jokamiehenoikeuksiin.

Mänty on parantajapuu, sillä männynneulasista tulee ilmaan runsaasti otsonia, joka on hyväksi keuhkoille. Hengitä siis syvään männyn alla! Ennen vanhaan kun keuhkotauti oli yleinen sairaus, keuhkotautiparantoloita ruvettiin rakentamaan nimenomaan mäntymetsiin.

Neulaset pysyvät elossa kolmesta viiteen vuotta, Pohjois-Suomessa jopa kymmenen vuotta. Eläimistä metso syö männyn neulasia, samoin hirvi, joka voi tehdä pahaakin jälkeä nuoressa taimikossa syötävää etsiessään.

 

Huippukokki Sami Tallbergin mukaan mänty on pohjolan jykevä versio rosmariinista, sillä sen havunneulasia voi käyttää vaikkapa riistaruokien mausteena. Männyn oksia voi käyttää etenkin avotulella vartaina ja havuja liemiin tai mehuihin sen voimakkaan, yrttisen ja pihkaisen maun ansiosta. Villiyrttikouluttaja Toini Kumpulaisen mielestä männynkerkkä sopii mainiosti kinuskikastikkeeseen.

Suomi 100 -juhlavuoden kunniaksi pieni suomalainen jäätelötehdas rupesi valmistamaan Jymy 1917 -luomujäätelöä, joka on maustettu varsinaissuomalaisesta metsästä kerätyillä havuilla. Omaleimainen aromi syntyy siitä, että maito uutetaan männyn nuoreen vuosikasvustoon, lisäksi valmistuksessa käytetään männystä sitä kovaa puuosaa, johon neulanen kiinnittyy. Jymyn maailmanvalloitus on julkkiskokki Jyrki Sukulan mukaan kovassa vauhdissa ja mäntyjäätelöä havittelevat nyt japanilaiset.

 

Männynkävyt käyvät monenlaiseen askarteluun, vaikkapa joulukoristeihin. Tämän kranssin pohjana on pajunvarsia ohueksi renkaaksi kiedottuna, mutta pohjia voi ostaa myös kaupasta. Männynkävyt keräsin lähimetsästä loka-marraskuussa sisälle aukenemaan ja kuivumaan. Kuivat kävyt kiinnitin kuumaliimalla kranssipohjaan. Lumen tuntua sain valkoisella spraymaalilla, jota suihkuttelin vähän käpyjen pinnalle. Jos kävyt maalaa ihan valkoisiksi, voit lisätä vähän kimalletta ja laittaa rusetin, niin kranssi on jouluisen ylellinen.

Auringon valo on nyt keltaista,
se saa vastarannan
männynrungot
hohtamaan kirkkaasti.

Ja metsä on kuin tuoksuja
keitettäisiin.

Risto Rasa

Lähteet: Aihki. Suomen Luonnonmuistomerkkiseura; Antti Sipilä. Helsingin Yliopisto; Innimari Hyvärinen. Iisalmen Sanomat 7.6.2015; Kaisa Häkkinen. Tiede-lehti 10/2014; Kuusamon kansanparannuspäivät 2017; LuontoPortti; Metla 6.8.2007; Sami Tallberg Villiyrtti-keittokirja; Sanna Mansikkamäki Ilta-Sanomat 12.10.2016; Suomen luonto. Havupuut. Seppo Vuokko; Jouni Toivanen Viettelevät villiyrtit -kirja; Puuproffa; Taivaannaula; Vihreät sylit. Mänty; Wikipedia; Risto Rasa, Metsän seinä on vain vihreä ovi.