Ongella

29 heinäkuuta 2017

Saaressa on aina sunnuntai, tunnelmoi Samuli Putro sanoittamassaan ja säveltämässään laulussa. Oli sananmukaisesti sunnuntai ja kaupan päälle vielä sunnuntaisää, kaunis ja heinäkuisen kesäinen. Naapurimökin Siru tuli isoisänsä, ukon kanssa meille kylään. Kyläily muuttui pian ongintaretkeksi.

Hei kato, koho pomppii … siellä on varmaan kala… Siru vetäisee siiman ripeästi ylös järvestä, mutta saalis ehtii karata. Se saattoi olla särki. Särkihän on se tuttuakin tutumpi kala, joka pompottelee ongenkohoa ennen kuin lopulta tarttuu matoon tosissaan. 


Parhaiten särjen tuntee punaisista silmistään ja hopeisista kyljistään. Särjen kotivesiksi käyvät kaikenlaiset järvet. Se viihtyy hyvin myös rehevöityneissä vesistöissä, joiden tunnusmerkkinä pidetään sinilevien massaesiintymistä. Koska särki syö monipuolista ravintoa, muun muassa levää ravinnokseen käyttävää eläinplanktonia, levät pääsevät runsastumaan. Tästä syystä särkeä pidetään osasyyllisenä järvien ravinnepitoisuuden kasvuun ja sen maine on laskenut.

 
Mummulassani oli aikoinaan aamiaispöydässä aina leikkeleen asemesta suolakalaa, usein juuri särkeä. Se olikin aikaisemmin varsin arvostettu talouskala, jota käytettiin sekä kuivattuna että varsinkin suolattuna, mutta nykyisin särki ei oikein kelpaa ruokakalaksi.

Moni ei edes halua maistaa särkeä, vaan pitää sitä ruotoisena ja lämpimänä aikana mudalta maistuvana. Suomen kalastajien keskusjärjestö sanoo kuitenkin särjen syöntiä melkeinpä ympäristöteoksi. Oikein käsiteltynä särki ei ole roskakala, vaan siitä voi kotikeittiössäkin tehdä maittavaa ruokaa, mm. kuten savolaista sardiinia tai särkimassasta kalapihvejä. Huomattava määrä pyydetyistä särjistä päätyy turkiseläinten rehuksi, mutta osa jauhetaan myös kalamassaksi, jota toimitetaan ravintoloihin.



Särki on Suomen kolmanneksi yleisin kalalaji ja monen pienen järven runsaslukuisin kalalaji. Särkeä tavataan koko maassa pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Lähes joka kolmas suomalainen harrastaa kalastusta, nykyisin kalastusharrastus lisääntyy erityisesti alle 10-vuotiaiden ja yli 45-vuotiaiden keskuudessa. Sisävesillä onkimisen on tutkittu olevan suosituin vapaa-ajan kalastusmuoto Suomessa. Englannissa särki on arvokas onkijoiden intohimojen kohde, kun taas särkiä syövä kuha mielletään roskakalaksi. 


Isovahempiensa mökillä lomaileva kymmenvuotias Siru on innokas kalastaja. Hän kalastaa sekä rannalta mato-ongella että ukon kanssa veneestä virvelöimällä. Tässä kuvassa Siru seisoo onkineen Saimaan rannalla Ruokolahden maisemissa.

Taas ongenkohoa viedään… jännittävää… nopea riuhtaisu ja saalis lennähtää ylös aalloista. Se on hopeakylkinen särki, jonka Siru pistää nopeasti vesisankoon. Ukko laittaa uuden madon Sirun koukkuun ja onkiminen jatkuu. Uusi siiman nykäisy ja sen päässä uusi särki. Nyt tytön mielestä mamman kissoille on jo tarpeeksi syötävää ja hän lopettaa onkimisen.




Särjestä on sananlaskujakin, muun muassa Hankasalmelta En syö särkikalloo enkä riijoo piikalikkoo. Heinävedellä puolestaan on sanottu: Syö särkee, niin suat järkee.

Särki on yleinen ja tavallinen kala, joten siitä ei ole kansanperinteessäkään juuri mainintoja. Kalevalassa särki esiintyy kuitenkin yhdessä runossa, jossa morsianta opastetaan, miten hänen tulisi elää miniänä kuin suppusuu särki ja pienivatsainen salakka.

--
Pikkuriikkinen, piikkinen kiiskinen.
Mut kuka nyt kiiskiä onkisi,
sanoi pojalle pojan järki.
Ja hän uljaasti huutaa huikkasi,
hei vaan, ja taas tuli särki!--- 

Lauri Pohjanpää

PS Lepakkobongaus tulee taas! Voit osallistua siihen tänä viikonloppuna eli
28. - 30.7.2017.

Lähteet: Kalevala. Morsiamen lähtövirsi; Pertti Koskimies, Opas Suomen luontoon; Luonnonvarakeskus Luke; Radio Keski-Suomi. Yle. Mirja Pummila Keski-Suomen maa- ja kotitalousnaiset; Suomen kalastajien keskusjärjestö; Suomen luonto. Harri Dahlström 18.7.2013; Suomen luonto. Kalat, sammakkoeläimet, matelijat; taivaannaula.org. Kalamytologiaa; Lauri Pohjanpää, Kalajuttu

Lähetä kommentti