Joka kevät mielen täyttää sama huikaiseva tunne, kun Saimaa lainehtii sinisenä ja vapaana. Vaikka tänä vuonna kevät oli myöhässä, Pien-Saimaan Sunisenselkä vapautui silti jäistä ennen huhtikuun loppua.
Jäiden sulamisesta innostuneena aloimme mieheni kanssa valmistella mökille menoa heti vapun jälkeen, sillä saaressa sijaitsevalle vapaa-ajan asunnolle pääsisi nyt veneellä. Perillä satamassa vene jo odotti lähtöämme, se lastattiin vesille ja sitten menoksi! Vesi pärskyi moottoriveneen perässä, kun se kiisi riemukkaasti kevään ensimmäistä reissuaan.
Jäiden sulamisesta innostuneena aloimme mieheni kanssa valmistella mökille menoa heti vapun jälkeen, sillä saaressa sijaitsevalle vapaa-ajan asunnolle pääsisi nyt veneellä. Perillä satamassa vene jo odotti lähtöämme, se lastattiin vesille ja sitten menoksi! Vesi pärskyi moottoriveneen perässä, kun se kiisi riemukkaasti kevään ensimmäistä reissuaan.
Kiesimme Ruokolahden Salonpäänsaaret lännen puolelta. Saimaa lainehti pääosin vapaana, vain Haapaveden isolla selällä uiskenteli siellä täällä jäälauttoja. Enää yksi niemi ja sitten olisikin edessä jo oma lahti!
Sitten yllättäen tulikin muttia matkaan. Ennen sulaa mökkilahteamme olikin seitsemän-kahdeksankymmenen metrin levyinen ja parikymmentä senttiä paksu jäälautta, eikä veneemme saanut sitä rikottua. Meidän oli siis palattava takaisin, sillä ilman airoja emme voineet työntää venettä jäiden sekaan.
Seuraavaksi yritimme maihin nousua saaren eteläpuolelta, jossa lahti olikin täysin sula. Saimme työnnettyä veneen tiheään rantakaislikkoon, josta pääsimme kipuamaan maihin ja kävelimme metsän läpi mökille kantamuksinemme.
Seuraavaksi yritimme maihin nousua saaren eteläpuolelta, jossa lahti olikin täysin sula. Saimme työnnettyä veneen tiheään rantakaislikkoon, josta pääsimme kipuamaan maihin ja kävelimme metsän läpi mökille kantamuksinemme.
Illalla katsoimme mökin ikkunasta jäälauttaa, jota emme olleet pystyneet murtamaan. Lautta alkoi nyt sinistyä ja vettyä, luultavasti se hajoaisikin pian. Seuraavana päivänä jäässä oli jo sen kokoinen railo, että ahtauduimme veneellä läpi, koska aioimme mennä tutustumaan parin kilometrin päässä sijaitsevaan pikku saareen.
Kun palasimme mökille samaa reittiä varttitunnin päästä, leveä jäälautta oli kadonnut kuin tuhka tuuleen! Se oli osittain sulanut tuona aikana puikoiksi ja loppulautta siirtynyt tuulen voimasta vastakkaiselle rannalle. Nyt pääsemme ajamaan omalle laiturille ihan syksyn jäihin asti.
Tummana hohtaa.
Valkoinen jää.
Rantojen reunat.
Hilettää.
Kimmeltää tienoo.
Odottaa.
Tuulta hurjaa.
Joka puhaltaa.
Antaa liikkeen.
Vie mennessään.
Kilpasilla.
Aurinkoisen sään.Ryskyen lyö.
Ranta kolisee.
Tai hiljaa vaipuu.
Alle veen.
Katoaa talvi.
Saa kevät nyt siivet.
On uusi kevät.
Rakastan niin.
Nostaen kasvoni taivaisiin.
Lähteet: Margitta 3.4.2007
Lähetä kommentti