Suomen luonnon myrkkykasvit, osa 2

Tuttavani biologi Annukka Partasen avustuksella kokosin kaksiosaisen myrkkykasveista kertovan kirjoituksen, jonka ensimmäinen osa julkaistiin viime viikolla. Suomessa ei ole ollut vuosikymmeniin yhtään kuolemaan johtanutta kasvimyrkytystä. Lievempiä tapauksia on kuitenkin melkoisesti, sillä Myrkytystietokeskukseen tulee joka vuosi yli 2000 puhelua myrkyllisistä kasveista. Useimmat tiedustelut koskevat pikkulapsia, jotka ovat maistelleet esimerkiksi marjoja. Tiedossa olevia kasveista johtuvia kuolemia ovat aiheuttaneet muun muassa myrkkykeiso sekä raparperin vihreät osat.

Kasvienkin kohdalla kannattaa noudattaa siis varovaisuutta ja muistaa, ettei koskaan pidä käyttää ravinnokseen sellaista kasvia tai marjoja, joita ei varmuudella tunnista syötäviksi. Lapsille kannattaa teroittaa pienestä pitäen, että kasveja ei maistella ilman vanhempia, ja osoittaa myös maastossa myrkylliset yksilöt. Moniin myrkyllisiin kasveihin liittyy paitsi pelkoa, myös erilaisia tarinoita ja paikoin hyvinkin värikästä kansanperinnettä.

Mustakonnanmarja (Actaea spicata)

Mustakonnanmarja on lehdoissa kasvava leinikkikasvi, jonka kansa tunsi myös karhunmarjan, surmanmarjan, kuolemanmarjapuun ja mörönmarjan nimellä. Mustakonnanmarja onkin kauttaaltaan myrkyllinen kasvi.
 

Kuva: Annukka Partanen 

Etenkin sen tummat marjat sisältävät tappavan myrkyllisiä aineita, jotka vaikuttavat limakalvoihin ja ruoansulatuskanavaan sekä keskushermostoon. Marjat aiheuttavat iholle joutuessaan punoitusta ja rakkoja, syötynä puolestaan pahoinvointia, vatsakipuja ja ripulia, joita seuraa huimaus ja hengenahdistus. Kuolettava annos aiheuttaa hengityselimistön halvauksen ja verenkierron pysähtymisen. Euroopassa kasvia on käytetty vanhoina aikoina etenkin joissakin hoveissa epämiellyttävien henkilöiden eliminoimiseksi.

Kuva: Annukka Partanen 

Kansa on käyttänyt mustakonnanmarjaa lääkkeenä monin tavoin. Versoista tehdyllä keitteellä on hoidettu ihotauteja ja astmaa. Juurista puolestaan on keitetty puuroa, jolla on hoidettu hauteena erilaisia rauhasturvotuksia. Lönnrotkin kasvin mainitsee todeten, että ”Yksi ainoa marja on kanoja sekä muita lintuja surmannut. Väkevä juuriliemi karkottaa luteet. Marjamehusta saadaan alunoin mustaa läkkiä”. Marjoista saakin alunan kanssa keittämällä kirjoitusmustetta.

Punakoiso (Solanum dulcamara)

Punakoison näkee silloin tällöin kasvamassa maata pitkin pientareilla tai köynnöstämässä muissa kasveissa. Sillä on perunankukkia muistuttavat violetit kukat, ja marjat ovat aluksi vihreitä, mutta muuttuvat kypsyessään läpikuultavan punaisiksi.

 

Munanmuotoiset marjat haisevat pahalta, joten vahingossa niitä tuskin kukaan laittaa suuhunsa enempää kuin yhden. Onneksi niin, sillä kasvi sisältää solaniinia ja muita samoja myrkkyjä kuin perunan vihreät osat. Nämä myrkyt vahingoittavat ruoansulatuselimistöä ja lamauttavat keskushermostoa. Koko kasvi on myrkyllinen, mutta suurimmat pitoisuudet ovat varressa ja lehdissä. Myrkytysoireita ovat vatsakipu, ripuli, päänsärky, kuume ja heikko olo. Suuremmat annokset lamaavat keskushermostoa, hengitystä ja sydäntä johtaen pahimmassa tapauksessa kuolemaan.

Minä huomasin tämän Annukan esittelemän kasvin ensimmäisen kerran tämän vuoden elokuussa, silloin muutaman metrin korkeudessa näkyvät punaisenkuultavat marjat herättivät huomioni tutun polun varressa. Nämä punakoison marjakuvat otinkin sillä reissulla.
 

Punakoiso on ollut ennen vanhaan apteekkitavaraa, mutta nykyisin sitä ei enää saatavana lääkkeeksi. Sen on uskottu lisäksi tarjoavan muunkinlaista suojaa, sillä se on turvannut navettoja ja karjasuojia noidilta. Englannissa paimenet ovat tehneet punakoison varsista vanteita eläinten kaulaan uskoen, että ne suojasivat pahalta silmältä.

"Varsista pieniksi leikattuna ja teeksi laitettuna on hyvä apu moneen vikaan, syyhelmiin, savipuoliin ja muihin ihorohtumiin, kolottajiin, keltautiin, kerpukkiin, mätähaavoihin, ruusupöhöön. Marjat ovat myrkyllisiä, oksetuttavat ja ulostuttavat. Koirat ovat 3:sta marjasta kuolleet. Varret sopivat vanteiksi kipoille ja kannuille, myös vasuiksi." -Lönnrot

Syvänvihreästä loistaa jotakin
- kuin kukka taikka marja.
Punainen on lailla rubiinin
punakoison kirkas sarja.

Pudoten pisaroina veren,
kirkkaina, vaan läpi kuultaen.
Hedelmä vihertävän meren,
vain koralli on samankaltainen.

Nimimerkki tee

Museoamanuenssi, ekologi Annukka Partanen. Lähteet: Anna Kokkonen, Myrkkykasvit; Jouni Paarlahti, Myrkkykasvit; Piirainen &Vainio, Kotimaan luonnonkasvit; Retkeilykasvio, Luonnontieteellinen keskusmuseo; Runon kirjoittaja on Suomi24 nimimerkki tee, Punakoiso.