Mitä kamalia limaklimppejä?

Enpä olisi uskonut, että aloitan blogini varoituksella: Tämä blogipostaus sisältää kuvia, jotka saattavat olla joidenkin mielestä epämiellyttäviä, joten herkimpien lukijoiden kannattanee jättää tämänkertainen kirjoitukseni väliin tai ainakin katsoa kuvat hyvin varovasti.

Tytär ehdotti minulle alkukesällä, että teepä blogikirjoitus sammaleläimestä. Ehdotus kuulosti mielenkiintoiselta, vaikka vielä siinä vaiheessa sammaleläin oli minulle täysin uusi tuttavuus. Googlettamalla sainkin pian selville, mistä ihmeestä on oikein kyse. Jätin asian kuitenkin hautumaan, koska eläin oli tavattu Lappeenrannan lähiseudulla viimeksi pari vuotta sitten.

Kiinnostukseni heräsi uudelleen, kun näin elokuun lopussa vieraslajien havainnekartasta, että savitaipalelaisesta vierasvenelaiturista on löydetty vastikään sammaleläin. Minulla olisi nyt konkreettinen mahdollisuus löytää tuo eläin, vaikka en edes tiennyt, minkänäköinen se oikeastaan on!

Tuumasta toimeen. Savitaipaleen Lavikanlahti löytyi ja lopulta etsimällä etsien myös sammaleläimeksi arvelemani limamöykky saunan uimalaiturin rakenteisiin kiinnittyneenä. Veden alla olevista hyytelömuodostelmista isoin oli puolikaaren muotoinen ja lisäksi parrulla oli kaksi pienempää pallukkaa. Nostelin limakasaa laiturille katseltavaksi, tutkittavaksi ja valokuvattavaksi. Myöhemmin ilmoitin havainnoistani myös vieraslajiportaaliin, jonne Suomen ympäristökeskus toivoo tallennettavan kaikki sammaleläinhavainnot, jotta laji ja sen levinneisyys opittaisiin tuntemaan paremmin.

Sammaleläin on sen verran tuore tapaus suomalaisessa luonnossa, ettei sille ole annettu edes suomenkielistä nimeä, vaan sammaleläin on yleistermi. Pectinatella-sammaleläin on lähtenyt leviämään Yhdysvalloista, Mississippi-joen valuma-alueelta, Euroopassa siitä on havaintoja jo 1800-luvun loppupuolelta asti. Suomeen sammaleläin on levinnyt vesilintujen tai todennäköisesti laivojen painolastivesien mukana, koska esiintymät painottuvat reittivesien varrelle.

Suomen Lajitietokeskukseen ilmoitetut havainnot sammaleläimistä ovat yksittäisiä vuosilta 2006 - 2013, mutta seuraavilta kolmelta vuodelta ilmoituksia on tullut runsaasti, eli noin sata tietoa syyskuuhun 2016 mennessä. Havaintoja sammaleläimestä on tehty tänä kesänä Savitaipaleen lisäksi muun muassa Lappeenrannasta, Lapinlahdelta, Kiteeltä ja Varkaudesta, Rantasalmelta, Lempäälästä ja Naantalista. Lajia tavataan varmimmin elo-syyskuussa.

Vieraslajit - kuten sammaleläin - levittäytyvät uudelle alueelle ihmisen mukana joko tahallisesti tai tahattomasti. Sammaleläimen leviäminen Suomessa on vielä hieman hämärän peitossa, koska siitä on saatu havaintoja vasta kymmenisen vuotta; ensimmäinen varmistettu havainto on tehty vuonna 2006 Saimaan kanavalla. Vielä ei myöskään tiedetä, miten tätä lajia voi torjua. Sammaleläimen leviämistä pitää kuitenkin seurata, koska sen runsastuminen voi vaikuttaa järvien ekosysteemiin. Kaikki tulokaslajit eivät ole haitallisia, mutta monet vieraslajit aiheuttavat huomattavaa ekologista haittaa alkuperäisluonnolle ja jotkut myös merkittävää taloudellista vahinkoa ihmiselle. 

 

 

Sammaleläin näyttää vihertävälle hyytelömöykylle, mutta limainen eliö ei suinkaan ole yksi eläin, vaan kokonainen yhdyskunta, jossa sadat tai tuhannet millimetrien kokoiset yksilöt elävät geelimäisen sisäosan pinnalla. Eliö lisääntyy suvuttomasti lisääntymissolujen avulla. Sammaleläin elää makeassa, ravinnepitoisessa yli 20-asteisessa vedessä, mutta alle 16-asteisessa vedessä nämä läpimitaltaan jopa puolimetriset yhdyskunnat hajoavat. Mikäli vedet jatkossa edelleen lämpenevät, laji voi levitä meillä laajemmaltikin.

Ihmiselle limaisen hyytelöpallon ei tiedetä olevan vaarallinen eikä edes haitallinen, mutta kohtaaminen voi olla vähän epämiellyttävä, jos sellaiseen törmää uidessaan. Isot yhdyskunnat voivat kuitenkin aiheuttaa harmia esimerkiksi kalastajille, jos ne kiinnittyvät nuottaan tai kalaverkkoon. Sen sijaan Keski-Euroopasta on raportoitu myös tukkeutuneista vesiputkista, joista on löydetty sammaleläimiä.

Teoriassa sammaleläimestä voi olla myös hyötyä, sillä se käyttää ravinnokseen levä- ja kiintoainehiukkasia, jolloin veden valaistusolot paranevat. Tiedetään, että ahven saattaa käyttää sammaleläimiä ravinnokseen, myös pohjaravintoa käyttävät särkikalat kenties syövät sammaleläimiä, mutta tästä ei ole vielä saatu tietoa.

Maailmassa monta
on ihmeellistä asiaa,
se hämmästyttää, kummastuttaa
pientä kulkijaa.

Pirkko Koskimies

Tämänkertaiset lähteeni olivat: Luonnontieteellinen keskusmuseon (LUOMUS); Pohjois-Savon ELY-keskus/Antti Kanninen; Suomen luonnonsuojeluliitto; Suomen ympäristökeskus SYKE/limnologi Sari Mitikka; Etelä-Saimaa 11.92014; Yle uutiset 29.8.2016; Marjatta Pokela ja Pirkko Koskimies Pupu Tupuna