Voisitko kuvitella, että tällainen herttaisen näköinen kasvi onkin lihansyöjä? Eikä siinä vielä kaikki. Kasvikunnan nopeimmat pedot löytyvät nimenomaan vesiherneiden suvusta; ne kykenevät imaisemaan kohdalle osuvan hyönteisen sisäänsä noin yhdessä millisekunnissa. Kasvin nimi vesiherne johtuu sen kukasta, joka muistuttaa hernekasvien perhosmaisia kukkia.
Mökkimme lähellä on lahdenpoukama, jossa kasvaa keltaisia kurjenmiekkoja ja muuta vesikasvillisuutta. Kun olin viikko sitten valokuvaamassa näitä kurjenmiekkoja, silmiini osui vedenpinnan yläpuolelle kurottavia lehdettömiä varsia, joiden latvassa oli oikein pieniä, helakankeltaisia kukkia. Pinnan alla kasvilla on jopa metrin mittainen sitkeä ja rento varsi sekä pillimäiset lehdet. Olin ilahtunut uudesta löydöstäni, joka osoittautui isoksivesiherneeksi.
Vesiherneet ovat hyönteissyöjäkasveja, jotka pyydystävät rakkomaisiksi muuntuneiden lehtiensä osilla veden pieneliöitä. Rakon toisessa päässä on ikään kuin ovi ja siinä sukasia. Kun vaikkapa vesikirppu koskettaa sukasiin, ovi aukeaa yhtäkkiä ja vesi syöksyy rakkoon vieden mukanaan tuon onnettoman vesikirpun, jonka kudokset kasvin ruoansulatusaineet muuttavat kasville käyttökelpoiseen muotoon.
Vesiherneellä ei ole varsinaisia juuria, eikä se ankkuroidu mitenkään pohjaan, minkä vuoksi kasvin pyyntirakkuloiksi muuttuneet lehdet hankkivat tarvittavat ravinteet. Isovesiherne viihtyy järvien ja lampien suojaisissa osissa, jossa ne ovat suojassa virtauksilta ja jossa saalista riittää.
Suomalaisista kasveista vesiherneiden lisäksi yökönlehdet ja kihokit käyttävät eläinravintoa hyväkseen.
Auringolla on keltainen tukka,
minä olen auringon kukka!
Se laulattaa,
keltainen ketteräksi saa.
Hannele Huovi
Lähteet: Halkka, Karttunen, Kokko, Koskimies, Lokki, Nummi, Suominen, Taipale, Kotimaan luonto-opas; Kurtto, Laine, Parkkinen, Varjo, Suomalaisen luonto-opas; LuontoPortti; Pinkka; Tekniikka&Talous 26.2.2011; Tiede 5.1.2015; Hannele Huovi, Keltainen laulu.
Lähetä kommentti