Lintulaudan kuulumisia

Suomessa on 243 pesivää lintulajia, joista noin 70 jää sinnittelemään tänne myös talveksi. Kylmyys, lyhyt valoisa aika, lumi ja jää heikentävät ravinnonsaantimahdollisuuksia, joten talviruokinnalla on suuri merkitys lintujen selviytymisen kannalta. Talitiainen, sinitiainen ja viherpeippo ovat runsastuneet moninkertaisesti viime vuosikymmeninä ilmeisesti juuri ruokinnan ansiosta, samoin se on auttanut yhä useampaa Suomeen talveksi jäänyttä mustarastasta. Talviruokinta lienee vaikuttanut myös pikkuvarpusten määrän kasvuun.

Mustarastaskoiras lentää miltei siivet hankea hipoen ruokintapaikalle jo aamuhämärissä ja odottaa muutaman metrin päässä oksalla, kun viskelen sille ja muille linnuille uusia siemeniä syötäväksi. Seuraavaksi paikalle saapuu mustarastaan rouva sekä kaksi muuta mustarastasparia, jotka ovat jääneet talvehtimaan pihamme lähiympäristöön, ja ne käyvät säännöllisesti ruokintapaikalla.

Keltasirkut ovat aamun ensimmäisten tulijoiden joukossa heti mustarastaan jälkeen. Nämä suloiset pikkulinnut viihtyvät pihallamme, sillä parhaimmillaan niitä on ruokailemassa lähemmäs neljäkymmentä! Keltasirkkuparvi säikähtää helposti, jolloin sirkut lehahtavat läheiseen kuuseen. Vähän ajan kuluttua niitä kuitenkin alkaa ikään kuin tippua takaisin maahan kauranjyviä etsimään.

 

Jostain syystä keltasirkut näyttävät viihtyvän mustarastaiden seurassa, koska ne ruokailevat useimmiten yhdessä. Joskus keltasirkkujen parveen ilmestyy myös pikkuvarpusia. Minusta oli hauska seurailla, kun kylminä aurinkoisina pakkaspäivinä sirkut istuivat ritirinnan kuusen oksalla kuin imien itseensä joka ainoan auringonsäteen.

Talitiaiset ja sinitiaiset käyvät yksitellen lintulaudallamme. Ne nappaavat auringonkukan siemenen nokkaansa ja lennähtävät läheiselle omenapuun tai kuusen oksalle syömään sekä palaavat kohta noutamaan uutta siementä. Varsinkin sinitiaiset ovat erittäin vikkeliä, niitä ei tahdo edes saada valokuvaan!

Huomasin, että pienet linnut säästivät oikein kovilla pakkasilla energiaa ja liikkuivat vähän. Toisaalta niiden on saatava syötävää, ja esimerkiksi sinitiainen joutuu tankkaamaan moninkertaisesti oman painonsa verran ruokaa selvitäkseen hengissä pakkasyön yli.

Ruokintapaikalla vierailee säännöllisesti myös kolme punatulkkupariskuntaa. Luullakseni niistä ainakin yksi pari pesii läheisessä puistometsässä, koska punatulkut käyvät kesäisin juomassa meidän pihalla olevasta suuresta vesitynnyristä.

 

Hippiäinen pistäytyi tammikuun alussa ruokintapaikallamme, samoin toinen harvinainen vieras, puukiipijä, myös vihervarpuset ja viherpeipot poikkeavat silloin tutustumassa jyvätarjontaamme. Urpiaisia olen nähnyt tänä talvena pihallamme erittäin vähän edellisvuosiin verrattuna.

Harakat ja varikset vierailevat lintulaudalla harvoin, samoin käpytikka ja närhi, jotka mielellään nokkivat talipalleroita tai ihraa. Harakkaa ei sanota turhaan viisaaksi linnuksi, sillä olen huomannut sen keikuttavan narussa roikkuvaa ruokinta-automaattia, jolloin jyvät tippuvat maahan helposti syötäviksi.

Varpuspöllöt ja varpushaukat voivat saalistaa lintuja ruokintapaikkojen läheisyydessä, tosin saalistajia on vähän pikkulintujen määrään nähden. Usein nämä petolinnut saavat saaliikseen sairaita tai muuten heikkokuntoisia, mikä on eduksi muille linnuille. Olen nähnyt yhden kerran varpushaukan saalistamassa lintulautamme tienoilla. Silloin se nappasi talitiaisen, josta jäi jäljelle vain höyhenkasa hangella.

Aamuisin siivoan lintulautojen alta jyvänkuoret ja syömättä jäänet jyvät sekä täydennän ruokinta-automaatit ja ripottelen maahan uutta ruokaa. Tarjoilen lintuvieraillemme auringonkukan siemeniä, talirouhetta, pähkinärouhetta ja kauranjyviä. Lisäksi sekä telineessä että kuusen oksilla on talipalloja ja ihranpalasia. Eräänä iltana huomasin jo aiemmassa postauksessa esittelemäni siivousapurin olevan työmaallaan, iso jänis näet kyykötti lintulautojen alla ja ilmeisesti söi linnuilta tähteeksi jääneitä siemeniä.

 

 

Nyt maaliskuussa joka puolella kaikuvat talitiaisen laulut ti-ti-tyy tai tiffityy tiffityy tiffityy tai muut laulujen variaatiot - kuuntelepa joskus, miten monenlaisiin muunnelmiin tintin kieli taipuu!

Etelä-Karjalan lintutieteellinen yhdistys järjesti alkuvuodesta kaikissa Lappeenrannan taajamissa talvilintulaskennan. Laskennassa oli havaittu talvilintukeskittymä juuri meidän kaupunginosassa, mikä johtunee pihamme ruokintapaikasta. Talven 2016 lintujen taajamalaskentatuloksia pääset katsomaan tästä.

1950-luvun puolivälissä aloitetut lintulaskennat ovat paljastaneet, että Suomen talvilinnusto on merkittävästi muuttunut viime vuosikymmeninä: noin puolet sadasta yleisimmästä talvilinnustamme on runsastunut ja kolmasosa taantunut - suhteellisen harvojen lajien kanta on pysynyt ennallaan.

Talitiainen tavallinen
kelta-mustaraidallinen.
Koivun oksalla liikkuu
koivun oksalla tuulessa kiikkuu.

Talitiainen tavallinen
lauluääntä koittaa.
Talitintti jälleen kerran
titityytä soittaa.

Tuomas Väätäinen

Lähteet: BirdLife Suomi; Etelä-Karjalan lintutieteellinen yhdistys; Luonnontieteellinen keskusmuseo; Tuomas Väätäinen Sinitiainen sirkuttaa 2010, Talitiainien.