Tarvomme Imatralla kymmensenttisessä lumessa pitkin Immolanjärven jäätä; olen päässyt seuraamaan, kun tuttavamme Jukka kokee talviverkkojaan. On pilvinen ja lumisateinen helmikuun päivä, joka on kaikessa harmaudessaan rauhoittava.
Jukka vetää perässään punaista ahkiota, jossa on verkonkokijalle tärkeitä apuvälineitä, kuten jääkaira, narukela, kirves, lumilapio, jääkauha ja kaloja varten saavi. Pitkä jääsaha sai jäädä tällä kertaa kotiin, koska styroksin alla oleva avanto ei jäädy umpeen näin leudolla säällä.
Jukka etsii merkkikepin vierestä lumen alta ensimmäisen avannon. Sillä kohtaa järvessä on vettä viisi kuusi metriä. Aluksi styroksin päältä lapioidaan lumet, jolloin alta paljastuu isohko avanto. Mieheni Lasse jää avannolle odottamaan lisäohjeita; Jukka puolestaan siirtyy toiselle, 60 metrin päässä sijaitsevalle avannolle, jossa hän tekee samat valmistelut.
Ensimmäisellä avannolla Lasse syöttää narua, jotta verkko pääsee kulkemaan jään alla toiselle avannolle. Siellä Jukka vetää verkkoa hiljalleen itseään kohti ja nostelee sitä vedestä puikkarille.
Verkkoa on vedettävä varovasti tunnustellen, ettei se ole tarttunut mihinkään, sillä verkko repeää helposti. Loppumetreillä nostaja ilahtuu: verkkoon on tarttunut kaksi suurta ahventa. Kun kalat on irrotettu ja verkko selvitetty, alkaa verkon uitto takaisin jään alle. Lasse vetää ensimmäisellä avannolla narusta, kun Jukka laskee omalla avannollaan puikkarilta verkkoa takaisin järveen odottamaan uutta saalista.
Jos verkossa olevia sotkuja ei halua selvittää avannolla pakkasessa tai verkko on limoittunut, se otetaan mukaan puhdistettavaksi. Sen jälkeen lasketaan uusi verkko entisen tilalle; onneksi tällä kertaa verkkoa ei tarvinnut vaihtaa.
Jäällä tarpominen käy reippaasta liikunnasta, raitis ilma tuo hyvän mielen ja saalis tekee iloiseksi. Jukkaa ihan hymyilyttää, kun hän lähtee kävelemään rantaa kohti pulkassaan toistakiloinen ahvenenköriläs ja toinen melkein yhtä iso...
Jään alla
Jääriite on langennut vesiin.
Meri on kuin silkki raitainen.
Kalat pienet liikkuvat alla sen,
ne liikkuvat vilkkain evin,
ja pyrstöin värisevin.
Ja ne katsovat pienin, pystyin päin,
miten aurinko kylmästi kimmeltäin
lumivaunuissa ajaa esiin.
Oi, suveen on paljon aikaa.
Lumi tulee ensin ja pakkanen
ja pimeät päivät myötä sen
ja viimat tuiskusäiden
ja ankara paino jäiden.
..
Jään alla nauraa jo salaa
sata iloista pientä kalaa.
Aale Tynni 1946
Lähetä kommentti