Miksi lumi on valkoista? Paljonko se painaa?

Lumi ja lumettomuus ovat puhuttaneet näinä viikkoina. Lunta on edelleen monin paikoin varsin vähän, pohjoisinta Suomea lukuun ottamatta.

Miksi lumi on valkoista?

Lumi koostuu jääkiteistä ja niiden väliin jäävästä ilmasta. Lumen väri liittyy auringonvaloon, sen suoriin säteisiin ja säteiden heijastuksiin ilmakehässä. Valkoinen auringonvalo sisältää kaikki eri aallonpituuksilla olevat värit, kirjon eli spektrin.

Lumi on vedestä syntyessään väritöntä, jolloin siitä heijastuu koko sen vastaanottama värispektri eli valkoinen valo. Se näkyy valkoisena valona kaikissa niissä olosuhteissa, jolloin spektri ei hajoa, mutta kirjo hajoaa esimerkiksi sateenkaaressa.

Lumi on puhtaimmillaan kirkkaalla ilmalla sinertävää. Tällöin lumi heijastaa taivaan sineä.

Kuinka paljon lumi lisää valoisuutta?

Pitkän lumettoman syksyn jälkeen ohutkin lumipeite teki maailmasta valoisan. Ilmankos ilma tuntui kirkkaalta, sillä puhdas, kuiva lumi heijastaa 80–90 prosenttia saapuneesta valosta. Valon määrä siis lähes kaksinkertaistuu, mutta jos lumi on märkää, se heijastaa vain puolet saapuneesta valosta.

Minkä verran lumi painaa?

Yksi senttimetri lunta on sulatettuna suunnilleen yksi millimetri vettä. Kymmenen millin vesisade vastaa talvella noin kymmenen sentin lumikerrosta; ja se painaa yhden neliökilometrin alueella 10 000 tonnia.

Näinä päivinä on satanut kevyttä pakkaslunta, sitä on hauska kolata. Sen sijaan suojasään nuoskalumi on äärettömän raskasta työnnellä pois pihapoluilta, siitä minulla ei olekaan vielä tälle talvelle kokemusta.

Minä niin kuin moni muukin tarkkaili syksyllä pihlajanmarjojen määrää ja muisteli kansanviisauksia marjoista tulevan talven lumien ennustajana. Tosiasiassa pihlajanmarjojen määrästä ei voi luotettavasti päätellä alkavan talven lumitilannetta.

Seuraavat kansansanonnatkin ovat keskenään ristiriitaiset. Yleisin sanonta lienee ”Pihlaja ei kahta taakkaa kanna” eli tulee vähäluminen talvi, kun pihlajassa on paljon marjoja. Toinen tulkinta viittaa päinvastaiseen: pihlajanmarjoja on runsaasti, jotta linnuilla olisi syötävää vielä silloinkin, kun maassa on paljon lunta.

Jokainen jääkide hohtaa valoa,
puiden latvat peittyvät huurteen helmiin.
Pakkasen kirkas laulu soi,
ja aurinko maalaa taivaan kultaiseksi.

Hangen alla nukkuu kevään alku,
pienet siemenet odottavat vuoroaan.
Vaikka pakkanen nipistää yhä,
valo kutsuu jo uuteen aikaan.

Latujen viertä kulkee kulkija,
hitaasti hengittäen kirpeää ilmaa.
Hän tietää, että pian tuuli kääntyy,
ja kevät avaa ovensa maailmaa
runoarkisto, helmikuu

Lähteet: German Portillo verkon meteorologia; Foreca.fi; Outi Laatikainen, Keskisuomalainen 12.1.2019; runoarkisto, Helmikuu, Talven helmikruunu.